Iisalmen postihuoneen virallinen perustamispäivä on 1.4.1863. Postitoimituksen nimi oli Idensalmi postbyrå / Idensalmi postexpedition / Iisalmen postihuone. 

-Neljästä ensimmäisestä postinhoitajasta (Oppman, Lind, Himanen, Collan) on kerrottu laajempi elämänkerta. Seuraavat vielä Iisalmen vanhassa postitalossa vaikuttaneet postinhoitajat on mainittu lyhyesti.
-Iisalmen lisäksi liikutaan postinhoitajien mukana Heinolan, Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kotkan, Kristiinankaupungin, Kuopion, Käkisalmen, Lahden ja Mikkelin kaupungeissa.
-Osa elämäkerroissa olevista linkeistä lähdetietoon on sshy:n sivuille, jotka vaativat jäsenyyden ja kirjautumisen.

Tapio 14.3.1863

”Postijohtaja on 28 p. wiime helmikuuta määrännyt konttori-kirjoittajan Helsingin postikonttorista Knut Oppman’in hoitamaan postihuonetta Iisalmessa.”

Helsingfors Dagblad 17.2.1863

”- I Idensalmi köping kommer postexpedition att öppas den 1:ste instundande April”
(Iisalmen postitoimitus avataan 1. päivänä tulevaa huhtikuuta)

             Salmetar 28.5.1927
”– Posti- ja lennätinlaitoksen hallinnollinen yhdistäminen tapahtuu kesäk. 1 p. Toimenpide ei aiheuta Iisalmessa mainittawia muutoksia.”

Postitalon historiaa lyhyesti

Iisalmen kauppalan rakentamaton tontti n:o 76 Pohjoisen Valtatien varrella myytiin 88 markalla 34-vuotiaalle hevosmies, vanginvartija Paavo Mustoselle vuonna 1877. Hän rakensi tontilleen hirsitalon, jonka ainakin rakennusmääräysten mukaan tuli olla 12 syltä pitkä ja 5 syltä leveä (n. 21 m x 9 m). Talo oli suunniteltu niin, että siitä oli helppo vuokrata asuntoja. Tontin ympärille rakennettiin määräysten mukainen lankkuaita. Mustonen asui talossa perheensä kanssa ja piti vuokralaisia. Vuonna 1882 25-vuotias kauppakirjuri Petter Horttanainen osti Mustosen talon ja hyväksyttiin talossaan Iisalmen kauppalan kauppiaaksi jo samana vuonna (22.6.). Hän ajautui pian konkurssiin. Konkurssihuutokauppa pidettiin 30.4.1884. Talon ja tontin n:o 76 huusi itselleen 42-vuotias kauppiaanleski Natalia Inkinen (os. Collan). Horttanaisen puolison eno oli Natalia Inkisen Hilma-siskon aviomies.

Natalia Inkinen oli jäänyt leskeksi 1875 ja muuttanut vuonna 1877 Kuopiosta Iisalmeen kahden kasvattilapsensa kanssa (Maria ja Liina). Iisalmessa oli sukua. Myöhemmin hänellä oli myös kolmas kasvattitytär.  Aluksi he asuivat vuokralla Tuomas Tuovisen talossa N:o 27 (v.1877-1879) ja sen jälkeen Ville Karjalaisen talossa n:o 9 (kansakoulun kanssa samassa korttelissa). Ostettuaan talon n:o 76 myös Inkinen piti vuokralaisia. Vuonna 1893 Inkisen sisko postinhoitaja Alma Collan asettui vuokralaisena asumaan Natalia Inkisen taloon. Mahdollisesti samoihin aikoihin myös postikonttori muutti Inkisen taloon.  Inkisen kasvattitytär Maria oli työskennellyt tuohon mennessä jo vuosia postiapulaisena Iisalmen postissa. Joka tapauksessa vuonna 1897 postikonttori oli jo tovin aikaa sijainnut Inkisen talossa (ehkä jo vuodesta 1893), sillä moni uusi liike mainosti itseään uuden uutukaisessa paikallisessa Salmetar-sanomalehdessä (ensimmäinen numero 3.7.1897), että olemme ”postikonttorin yläpuolella” (N:o 77), ”postikonttorin vieressä” (N:o 69), ”postikonttoria vastapäätä” (N:o 79).

Huhtikuussa vuonna 1899 hyväksyttiin Inkisen talon N:o 76 lisäosan rakennuspiirustukset: taloa pidennettiin pohjoiseen päin noin viidellä huoneella. Vuosi piirustusten hyväksymisestä toukokuussa 1900 taloon muutti lisää sukulaisia: Natalia Inkisen isä (k.1901), sisko (k.1920) ja täti (k.1907). Vanha isä oli myynyt Itikka-nimisen kotitilan vuonna 1898. Äiti oli kuollut kaksi vuotta ennen myyntiä.

Leskirouva Natalia Inkinen kuoli vuonna 1901. Talon tontteineen ja irtaimistoineen perivät kasvattitytär Maria (postiapulainen) ja sisko Alma Collan (postinhoitaja), jotka jäivät asumaan talon pohjoispään huoneistoon kuten muutkin talossa jo aiemmin asuneet sukulaiset. Toiset kasvattilapset perivät rahaa. Postitoiminnan laajentuessaa postikonttori valtasi kokonaan talon eteläpään kuusi huonetta. Alma Collan kuoli vuonna 1922 ja Maria vuonna 1929. Heidän kuolemansa jälkeen talon perivät Natalia Inkisen testamentissaan ilmoittaman tahdon mukaisesti Hilma-siskon lapset. Talosta tuli ”sukutalo”. Seuraavien vuosien aikana talon pohjoispäässä asui siskon lapsia ja lapsenlapsia: heistäkin osa työskenteli Iisalmen postissa. Posti toimi Natalia Inkisen talossa vuoteen 1956.

Lähteet: Iisalmen ¨ja Kuopion rippikirjat, henkikirjat, Natalia Inkisen testamentti ja perukirja, T. Karkiaisen muistelmat, sanomalehdet mm. Nya Pressen, Savo, Salmetar, Iisalmen Sanomat.

Tarinaa Iisalmen ensimmäisistä, 1800-luvulla aloittaneista kirjakauppiasta löytyy täältä.