Alma Collan syntyi vuonna 1848 Nilsiän Atrokoskella¹ sahakirjuri Pehr Gustaf Collanin ja vaimonsa tuomarintytär Laura Heinriciuksen kolmantena lapsena. Perheen kotikieli oli ruotsi.

Alma Collanin vanhemmista

Alma Collanin isä Pehr Gustaf Collan muutti parikymppisenä Iisalmeen 1830-luvulla. Hän oli ollut Helsinkiin sijoitetun Henkikaartin 3. Suomen Tarkk’ampujapataljoonan eli ”Suomen kaartin” aliupseeri, kersantti.³ Tämä Puolan sotaretken (12.1.1831-10.4.1832)⁷² veteraani ² erosi vakinaisesta palveluksesta 18.11.1832³³ ja merkittiin 22.4.1834¹⁹ Iisalmen seurakunnan muuttoluetteloon tulleeksi Helsingistä Iisalmen pappilaan. Lokakuussa 1833 oli Iisalmessa kuollut pitäjän kirkkoherra rovasti Pehr Johan Collan, joka oli kersantin setä. Ruustinna oli menehtynyt vain muutamaa kuukautta aiemmin.³ Kirkkoherran kymmenen alaikäistä lasta⁴ saivat kaksi armonvuotta pappilassa eli he saivat nauttia pappilan maiden tuotosta sekä kirkkoherran palkasta. Kersantti lienee toiminut pappilan tilanhoitajana. Rippikirjan mukaan hän oli pappilassa vielä heinäkuussa 1837.³  (Kuva: Wikipedia, Suomen kaarti)

Samana vuonna 1837 uusi kirkkoherra Frosterus muutti Iisalmeen.⁶²  

                                                                                                                                   

Iisalmen pappila (rak. 1797-98) 1830-luvulla, jolloin pappilassa oli 6 huonetta, keittiö ja eteinen. Kuvan kuisti on myöhemmältä ajalta. Mukailtu Museoviraston kuvasta, kuvaaja Elias Härö, 1966.

Kersantti Collanin isä, makasiininhoitaja Erik Collan, oli aikoinaan tuomittu talousepäselvyyksien vuoksi elinkautiseen pakkotyöhön Suomenlinnaan. Samalla hänet oli tuomittu menettämään omaisuutensa. Kirkkoherra Collan oli auttanut veljeään eli kersantin isää vapautumaan vankilasta ja huolehtinut osasta Erikin lapsia.⁵ Nyt kersantti auttoi setänsä perhettä.

Lokakuussa vuonna 1834 kirkkoherran lapset muuttivat Iisalmesta ensin Porvooseen⁴ ja sitten Helsinkiin, jossa heidän enonsa oli lääninrovastina. Ehkä muuton vuoksi osa pappilan irtaimistosta päätyi kersantti P.G. Collanille ja lopulta paikalliseen museoon^6,7. Kersantille päätyneiden huonekalujen joukossa oli pappilan salin kustavilainen kalusto, joista jossakin keisari Aleksanteri I:n oli sanottu istuneen kirkkoherra Collanin salissa vuoden 1819 vierailunsa aikana.

”Keisarin kalustoon” kuuluva tuoli. Kalustoon kuului myös sohva. Tapaamista Aleksanteri I:n kanssa pappilassa on eräs aikalainen kuvannut seuraavasti: ”Keisari lausui toivonsa nähdä rovasti Collanin puolison, joka sitten tulikin sisälle saliin ja H. Mjnsa talutti hänet sohvaan ja asettui itse siihen viereen”. Ylä-Savon kotiseutumuseo. Kaluston luovutti museolle P.G. Collanin tyttärenpoika Toimi Tervola.

Pappilasta kersantti P.G. Collan muutti Iisalmen Ulmalan kylään varatuomari Gabriel Heinriciuksen (k.1836) perillisten asuttamalle Väisälä-nimiselle tilalle (Ulmala N:o 9)^3,8 Ahmojärven rannalle. Heinricius oli ollut Iisalmen kihlakunnantuomari ja entinen Kuopion läänin varakamreeri.

Vuoden 1838 henkikirjan mukaan P.G. Collan oli Jokiniemen kruununtilan hoitaja.⁹  Pikkku-Ahmon rannalla sijaitseva Jokiniemi oli sekin tuomari Gabriel Heinriciuksen perikunnan hallinnassa. Heinriciuksella (k. 30.1.1836) oli ollut Iisalmessa hallinnassaan useita tiloja (Palois N:o 2 Kangaslampi¹⁰, Palois N:o 3 Jokiniemi¹⁰, ½- Ulmala N:o 3 Kyöstilä¹¹, Ulmala N:o 9 Väisälä¹²).

Vuoden 1838 huhtikuussa P.G. Collanin leskiäiti Catharina Sofia Collan os. Lind muutti Rantasalmelta poikansa luokse Iisalmen Ulmalaan, Väisälän taloon.²⁰ Henkikirjojen mukaan tuomari Heinriciuksen leski Sofia Gummerus lapsineen ei silloin enää asunut Väisälässä, vaan oli vuoden 1838 aikana muuttanut Paloiskylän Jokiniemeen.¹³ Samoihin aikoihin vuoden 1839 henkikirjojen mukaan (päivätty joulukuun lopulla 1838⁶⁶) Ulmalan kylän ½-Kyöstilä⁶⁷ ja Väisälä⁶⁸ siirtyivät P.G. Collanin hallintaan.

Kersantti P.G. Collan avioitui 3. serkkunsa, tuomari Heinriciuksen vanhimman tyttären Laura Sofian kanssa 20.4.1840⁸. Collanin isänisän äiti oli hänkin Heinricius, Rantasalmen kirkkoherran tytär. Tuomari Heinricius oli kirkkoherran pojanpoika. P.G. ja Laura Collan jäivät asumaan Väisälään, jossa syntyi heidän esikoisensa Sofia Natalia vuonna 1841¹⁴. Vuoden 1942 henkikirjan mukaan (valmistui joulukuussa 1841⁶³) P.G. ja Laura Collan olivat jo poistuneet Väisälästä ja asuivat anoppilassa eli Jokiniemessä⁶⁴.  Jokiniemeen valmistui uusi päärakennus vuonna 1845.⁶⁵

Vuonna 1842 Väisälässä asui jo uusi kihlakunnantuomari Ahngerin perheineen.¹⁵  Myös Ahnger rakennutti tilalleen uuden päärakennuksen n.1849 ja tilan nimeksi vaihtui Viksberg eli Kallio.

1843 Nilsiän Atrokoskelle

Vuoden 1843 alussa Collanin nuori perhe eli P.G., Laura ja esikoistytär muuttivat Nilsiään¹⁷ Atrokosken sahalle¹⁸ todennäköisesti Jokiniemestä, vaikka rippikirjaan onkin merkitty muuttoilmoitus Väisälän¹⁶ sivulle. Laura oli viimeisillään raskaana ja 5.2.1843²⁴ perheeseen syntyi Nilsiässä toinen tytär. Collanin puolikasta Kyöstilän tilasta jäi viljelemään lampuoti Olof Laukkanen⁸¹. P.G. Collanin äiti muutti pois Iisalmesta saman vuoden kesäkuussa²¹ ensin toisen poikansa Zachriksen luokse Kangasniemen Läsän sahalle²² ja edelleen pojan perheen mukana vuonna 1844 Sulkavan kirkonkylään²³, jossa kuoli jo seuraavana vuonna.

Kartta: mukailtu vuoden 1875 Suomen suuriruhtinaskunnan yleiskartasta (I.J. Inberg)

P.G. Collanin perhe asui Nilsiässä Atronjoen sahan läheisyydessä Kärsämäen kylän Aittomäen talossa. Atrokosken vuosina perheeseen syntyi viisi lasta, joukossa Alma Helena Collan. Lapsista yksi kuoli pienenä rokkoon (Hilda Elisabeth s.4.6.1847-k.24.7.1847).²⁵

Alma Collanin äidin veli, pappi Probus Heinricius (jonka Porvoon hiippakunta oli määrännyt 21.7.1847 Iisalmen kirkkoherran apulaisen toimesta Kuopion yläalkeiskoulun opettajaksi; tuohon aikaan koululaitos kuului kirkkoon), kastoi Alma Helenan 13. päivänä elokuuta vuonna 1848. Alman kummit olivat vanhempien sukua: henkikirjoittaja C.E. Collan (isän vanhin veli) ja puolisonsa, maisteri Claes Collan (isän 1. serkku, rovastin poika), hovioikeuden auskultantti Greg. Gummerus (äidin 1. serkku), hovioikeuden auskultantti A. J. Rudbäck (ruustinna Collanin siskonpoika), mamselli Augusta Gummerus (äidin 1.serkku, G.G:n sisko), mamsellit Charlotta ja Augusta Ahnger eli tuomari Ahngerin tyttäret Kalliosta (ex-Väisälä).²⁶

1853 Iisalmen Ulmalaan

Perheen rauhaa rikkoivat sanomalehtien tuomat huonot uutiset. Kaukana maailmalla kiristyivät Venäjän ja Turkin (Osmanivaltakunta) välit. Ilmassa oli sodan uhka. Ehkä tiedot mahdollisesta palvelukseen astumisesta saivat Collanin perheen palaamaan vuoden 1853 heinäkuussa Iisalmeen ja Kyöstilän tilalle Ulmalaan.²⁷ Kyöstilän rakennukset olivat vanhat, jopa huonokuntoiset²⁸, tilanperustajan Gustaf Gummeruksen (Laura Collanin os. Heinricius äidinisän veli) aikaisia, mutta niihin huoneisiin Laura Collan synnytti saman vuoden elokuussa perheen seitsemännen lapsen²⁹. Jo vajaan kahden kuukauden kuluttua tyttären syntymästä lokakuussa 1853 syttyi sota Venäjän ja Turkin välille. Sotaa nimitettiin Itämaiseksi sodaksi ja myöhemmin Krimin sodaksi.³⁰ 43-vuotias aliupseeri Pehr Gustaf Collan lienee viettänyt sotavuodet kotonaan Itikkaniemellä.³³

Vuoden 1854 alussa oli Helsingissä koolla kolme värvättyä suomalaista pataljoonaa, joihin kuului Henkivartijaväen tarkk’ampujapataljoona eli ”Suomen kaarti”.³² Kaartilaisten päähineeksi oli muuttunut saksalaismallinen piikkikypärä. Suomen kaartin oli määrä turvata Venäjän Puolan vastaista rajaa. Sodan suurimmat taistelut käytiin muualla – lähinnä Krimin niemimaalla ja Balkanilla.

Lauantaina 18. päivänä maaliskuuta 1854 ”Suomen kaarti” aloitti marssinsa³⁴ Helsingin Senaatintorilta ensin Pietariin, jossa se viipyi syksyyn. Pietarista pataljoona marssi puolitoista kuukautta ensin Latvian Daugavapilsin kaupunkiin ja sieltä edelleen Pohjois-Liettuassa olevaan Rokiškisin kauppalaan, jonne kaarti saapui 13.11.1854. Rokiškisissa kaarti vietti surkean talven 1854-1855. Kaarti ei joutunut taisteluihin, mutta tartuntataudit kaatoivat miehiä tautivuoteelle ja kulkutauteihin heistä suuri osa kuolikin. Helmikuussa 1855 pataljoona siirrettiin ahtautta ja kulkutauteja pakoon noin 100 km päähän Rokiškisista lounaaseen Wilkomirin kaupunkiin. ^32,35,56

Itämaisen sodan aikana saivat myös Suomen rannikkokaupungit kokea raskaasti Turkin kanssa liittoutuneiden Englannin ja Ranskan sotalaivastojen hyökkäykset purjehduskausina 1854 ja 1855. Suomen turvaksi oli siirretty venäläisiä joukkoja, joiden majoittamis- ja kyyditsemisvelvollisuudet rasittivat paikallisia asukkaita. Suomen rannikoilla käytyä sotaa nimitetään Oolannin sodaksi.

Kotona Itikassa Laura Collanin sukua oli lähellä Paloiskylän Jokiniemessä, jossa asuivat hänen 64-vuotias äitinsä Sofia Gummerus ja sisaruksensa 37-vuotias Gustava Lovisa Heinricius, 35-vuotias Margareta Charlotta Heinricius, 29-vuotias Edla Elisabeth Heinricius (avioitui 1856 henkikirjoittaja Sahlstenin kanssa) ja ehkä välillä Jokiniemessä oli myös 26-vuotias Anders August Heinricius (v.1859 varatuomari).³⁶

Rauha solmittiin virallisesti 30.3.1856. Alma Collan oli silloin 7-vuotias.

Iisalmen maaseurakunnan rippikirjassa vuosilta 1851-1860 ainut Laura ja P.G. Collanin ehtoollismerkintä on maanantailta 2.4.1855³⁷  – samaan aikaan Suomen kaarti oli siirtymässä paikasta toiseen Valko-Venäjällä⁷². Jos merkintä on osunut väärän vuoden kohdalle ja olisikin tapahtunut vasta keskiviikkona 2.4.1856, olisi se ollut erityinen hetki, sillä edellisenä päivänä (tiistai 1.4.1856) Ulmala N:o 3 Kyöstilä virallisesti isojaon yhteydessä lohkottiin omistajiensa kesken. Collanin puoliskosta tuli Ulmala 3:2 ja myöhemmin nimeksi vakiintui Kyöstilän sijasta Itikkaniemi ja sitten Itikka. ³⁸

1857 Nilsiän Juankoskelle

Kauaa ei Collan viihtynyt Kyöstilässä. Heti vuoden 1857 toukokuussa, oltuaan neljä vuotta pois Nilsiästä, kuusilapsinen perhe Collan muutti Iisalmesta takaisin Nilsiään, mutta nyt kauemmaksi noin 100 km päähän Strömsdalin ruukille eli Juankoskelle, taloon Akonvesi N:o 4. Juankosken tehdas oli Savon vanhin rautaruukki. P.G. Collan toimi rautaruukin yhteyteen perustetun sahan sahakirjurina.³⁹  Kyöstilää viljeli edelleen vuokraviljelijä. Jälleen kerran Laura Collan oli muuton aikaan viimeisillään raskaana ja heti päästyään Nilsiään hän synnytti perheen kahdeksannen ja viimeiseksi jäänen lapsen (Olga s.2.5.1857, kast. 19.5.).⁴⁰ Lapsi menehtyi alle 3-vuotiaana (2.3.1860) kuumetautiin ja lienee haudattu Strömsdalin ruukin hautausmaahan.

Juankosken tehdas (Strömsdal) 1778. (1)Jauhomylly, (2)Masuuni , (3)Masuunin kankirauta- vasarapaja, (4)Paja, (5)Saha, (6)Pato nippuvasaralaitosta varten, (7)Ryytimaa, (8)Hautausmaa. Ote Lars Timgren akvarellista vuodelta 1958 maanmittari Pehr Röstedtin vuoden 1778 isojakokartan mukaan. Juha Forsbergin väitöskirja 2014.

Vuonna 1858 17-vuotias Natalia ja 15-vuotias Laura pääsivät Nilsiässä ripille³⁸⁾⁴¹ ja seuraavana vuonna 11-vuotias Alma Collan pantiin Kuopion uuteen ruotsinkieliseen Fruntimmers Skolan’iin eli tytöille tarkoitettuun rouvasväen kouluun^42,43.

Kuopion rouvasväen koulu oli perustettu vuonna 1857 ja se oli valtion ylläpitämä. Koulun oppiaineina olivat uskonto, maantiede, yleinen historia, aritmetiikka, suomi, ainekirjoitus, piirustus, laulu, käsityö ja luonnontieto. Koulusta sai perustiedot jopa saksan (koulun johtajattaren Christina Boldtin isä oli saksalainen) ja ranskan kielissä. Oppiaineisiin kuului myös perinteiseen naissivistykseen kuuluva kirjeenkirjoitus. Samaan aikaan tyttökoulussa oli Almaa 4 vuotta vanhempi Miinu Johnson, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Minna Canth.

Vuonna 1860 Kuopio oli kohtuullisen iso lääninsä pääkaupunki, jossa oli 4000 asukasta.⁴⁵ Iisalmen kauppala oli olemassa vasta paperilla (per.24.10.1860). Iisalmen kauppalan ensimmäinen tonttihuutokauppa pidettiin jouluaaton aattona vuonna 1861. Kyöstilän eli Itikkaniemen päärakennus oli annettu vuokralle kauppalahanketta innokkaasti hoitaneelle Iisalmen pitäjän korkeimmalle virkamiehelle kruununvouti A.J. Johnssonille.⁴⁷

Kuopion Kustaan torin pohjoisreuna eli Pohjoinen Vuorikatu. Akvarelli n.1840-luvulta. Keskellä vaalea vanha maaherran residenssi. Uusi valmistui 1885 Väinölänniemelle .⁸²

Niihin aikoihin Collanin perheen vanhin tytär Natalia oli kihlautunut kuopiolaisen kauppias Isak Ingisen (myöh. Inkinen) kanssa. Hääpäiväksi sovittiin 2. päivä huhtikuuta 1861.⁴¹ Nuoripari asettui asumaan Kuopio keskustaan Kustaan torin itäreunalle tuomiokirkkoa vastapäätä tontin N:o 49 taloon N:o 1.⁴⁸ Kuopiossa asui myös Probus-eno, joka oli jättänyt papilliset tehtävänsä. Probus Heinricius oli määrätty vuonna  1847 opettajan toimeen Kuopion yläalkeiskouluun ja myöhemmin vuodesta 1858 Kuopion tyttökouluun eli Fruntimmers Skolan’iin.⁴⁹ 

Alma Collan ja Miinu Johnson lopettivat tyttökoulun vuonna 1861. Miinun päästötodistus on päivätty 13.6.1861⁴⁴ eli varmaan samaan aikaan myös Alma Collan sai päästötodistuksensa tyttökoulusta ja palasi kotiinsa Nilsiän Strömsdaliin.

Vuonna 1864 Alma Collan palasi Kuopioon käydäkseen rippikoulun, aivan kuten sisarensa Augusta oli tehnyt ennen häntä (v.1861).⁵⁰  Kuopion Kustaantorin laidalla asui heidän vanhin sisarensa kauppiaan rouva Natalia.

P.G. Collan oli ollut vuosia Strömsdalin sahakirjuri⁵¹ ja maakauppias⁵², mutta nyt hän oli lopettamassa ne työt. Iisalmeen muuttamista ajatellen hän suunnitteli aloittavansa uuden, hirsisen päärakennuksen rakennuttamisen Itikkaniemen tilalle vuonna 1864⁵³.

Saman vuoden 1864 tammikuussa toiseksi vanhin tytär Laura Collan oli muuttanut Strömsdalista Iisalmeen⁵⁴ ja asettunut asumaan miehensä nimismies August Rissasen (vih. 31.1.1864 Juankoski⁶¹) kanssa Itikkaniemen⁴⁷vanhaan pihapiiriin. Itikkaniemessä asui edelleen vuokralaisena kruununvouti Johansson.

Vuonna 1865 Johnsson perheineen muutti pois purettavaksi tuomituista Gummeruksen aikaisista huoneista⁴⁷ Iisalmen kauppalaan⁵⁵, josta Johansson oli ostanut kauppias Olli Parviaisesta juuri valmistuneen talon n:o 22 Maantiekadun (nyk. Pohjolankatu) varrelta⁵⁷.

1866 Iisalmen Ulmalaan

Itikkaniemen uusklassismia edustava uusi päärakennus oli valmiina komea, valkoiseksi rapattu ilmestys Poroveden rantaan laskeutuvan kumpareen päällä. Talossa oli empiren henkeen päätykolmio, joka antoi talolle korkeutta ja teki juhlavan ja arvokkaan vaikutelman. Ulko-oven edessä oli ainakin jo vuonna 1890 visti eli lasiveranta. Sisällä talossa oli ensin niin suuri eteinen, että sen keskelle mahtui pöytä. Eteisen takana talon keskellä oli suuri sali. Talon läntisessä päädyssä oli kaksi kamaria. Eteisen itäpuolella oli ruokasali ja sen takana keittiö. Suuren salin itäpuolella oli förmaaki eli vierassali/arkihuone ja sen takana yksi kamari. Talossa oli myös yläkerta, jossa oli valoisa aula ja yksi huone ison salin päällä. Ylimpänä ullakolla rakennuksen takana oli vielä yksi lunetti-ikkuna eli puoliympyrän mallinen ikkuna pohjoiseen, kohti Poroveden selkää. Yläkerta oli vain kesäkäytössä, sillä siellä ei ollut uunia. ^58,65 

Ensimmäinen vastaava uusklassistinen kartano, jossa on yksi kerros ja julkisivun keskellä leveä frontispiisi eli kattolistan yläpuolelle ulottuva poikkipääty, valmistui Suomessa vuonna 1806.⁸⁶ Rakennustyyppi oli hyvin suosittu 1850-luvulle saakka.

Kesän alussa vuonna 1866 Collanin perhe (vanhemmat sekä lapset Augusta, Alma, Hilma ja Alarik) muutti Strömsdalista⁵⁹ Iisalmen Itikkaniemen uuteen päärakennukseen asuttuaan sitä ennen lähes 20 vuotta Nilsiässä (1843-1853, 1857-1866). Tytär Laura Rissanen perheineen muutti samaan aikaan pois Itikkaniemestä⁴⁷ Iisalmen Partalaan.⁶⁰ Muuttaessaan pysyvästi Iisalmeen Alma Collan oli lähes 18-vuotias.

Juuri valmistuneen talon isoon saliin mahdollisesti sijoitettiin rovasti Collanin pappilasta peräisin olevat kustavilaiset huonekalut: sohva, käsinojalliset tuolit, suorakaiteenmuotoinen pikkupöytä ja tuolit. P.G. Collanin tyttärenpoika luovutti kalusteet 100 vuotta myöhemmin Ylä-Savon kotiseutumuseoon.

Förmaakissa saattoi olla pappilan aikainen lipasto ja sen yläpuolella peili. Nekin päätyivät myöhemmin museoon. Förmaakissa saattoi olla myös se kahdenistuttava keinu, joka oli P.G. Collanin lempituoli ja myöhemmin keinutti istujiaan tyttärentyttären huvilalla Iisalmen Haukiniemessä (Castrénin huvila).

n.1873 postiharjoittelija

Iisalmeen oli perustettu postitoimisto jo vuonna 1863 Savanderin mamsellien Koivurantaan, Paloisvirran sillan kupeeseen. Vuonna 1865 Iisalmen postin hoitajaksi oli tullut maanmittarin leski Florentine Lind.

Iisalmen 1. posti Savanderin mamsellien Koivurannassa sillan kupeessa vastarannalla

Kun postinhoitaja Lind toukokuussa 1875⁷³  poistui Iisalmesta ja muutti uuteen postitoimeensa Lahteen, oli Iisalmen postitoimisto seuraavaan lokakuuhun eli postinhoitaja Himasen saapumiseen⁷⁴ saakka ilman hoitajaa. Lähes puoli vuotta.  Iisalmessa on täytynyt olla joku (harjoittelija), joka on hoitanut postia.

Alma Collanin muistokirjoituksessa⁷⁵ mainitaan, että jo ”vuodesta 1876 hän toimi Iisalmen postitoimiston postinhoitajan viransijaisena”, jolloin postinhoitajana oli Paul Himanen. Myös Räisäsen Iisalmen historia 1860-1930 -kirjassa mainitaan, että Collan oli harjoittelijana Iisalmen postissa samoin vasta postinhoitaja Paul Himasen aikana (1875-1881).⁷⁶

Koska Iisalmen posti tarvitsi postinhoitajan sijaista jo ennen Himasen saapumista (vuonna 1875 postinhoitajien vaihtuessa) ja mahdollisesti vielä jonkin aikaa vuoden 1876 alusta (Himanen vihittiin avioliittoon Karjalan kannaksella, Kivennavalla 26.12.1875), voisi edellä mainituista tiedoista päätellä, että Iisalmen postissa on ollut kokenut harjoittelija jo Florentine Lindin aikana ja harjoittelija on todennäköisesti ollut Alma Collan. Harjoittelija-aika on mahdollisesti alkanut kesällä 1873 tai pian sen jälkeen, jolloin Alma Collan saavutti 25 vuoden iän ja hänestä, naimattomasta naisesta, tuli vuoden 1864 lain⁷⁷ mukaan oikeustoimikelpoinen Suomen kansalainen eli hän sai itse päättää asioistaan ja hallita omaisuuttaan. Naimisissa oleva nainen oli edelleen aviomiehensä holhouksen alainen.

1880 kopisti

Oltuaan vuosia harjoittelijana Alma Collan haki parempaa asemaa postilaitoksessa. Helmikuun 5. päivänä vuonna 1880⁷⁸ Collan nimitettiin postihallituksen ylimääräiseksi kopistiksi, sijoituspaikkana Iisalmen posti.  Postitoimistot olivat ensimmäisiä työpaikkoja, joissa naisille uskottiin hoidettavaksi valtion virka.

Vuoden 1880 tienoilla Iisalmen postin harjoittelijaksi tuli Alma Collanin sisaren kasvattitytär 19-vuotias Maria Koponen (myöh. Inkinen)⁷⁹. Maria asui kasvattiäitinsä Natalia Inkisen ja vuonna 1879 Nilsiästä muuttaneen 14-vuotiaan kasvattisiskonsa Karoliina Inkisen ⁷⁰  kanssa vuokralla Akunkadulla (nyk. Savonkatu) Wilhelm Karjalaisen talossa N:o 9⁸⁰.

Natalia Inkinen os. Collan oli kuopiolaisen kauppiaan lapseton leski, joka oli muuttanut huhtikuussa 1877⁶⁹ Iisalmeen ensin taloon N:o 27 (1877-1879) ja sitten taloon N:o 9 (1879-1884). Akunkadun varrella Iisalmessa talossa n:o 13 asui Collanien sisarussarjan kolmas sisko, nimismiehen rouva Laura Rissanen. Kerrotaan, että katu sai nimensä nimismiehen etunimestä, Augustista.

1881 postitoimistonhoitaja

Vuonna 1881 lokakuussa postinhoitaja Paul Himanen nimitettiin Helsingin postikonttorin ekspeditööriksi⁸³ ja marraskuussa Himanen perheineen muutti pois Iisalmesta. Jälleen kerran Iisalmen posti jäi Alma Collanin vastuulle. Oltuaan Iisalmen postin kopistina postinhoitaja Himasen lähtöön saakka, 33-vuotias Collan määrättiin 28.11.1881 erivapaudella virallisesti Iisalmen postitoimiston hoitajaksi.⁸⁴ Iisalmen postin alaisuuteen kuuluivat Kiuruveden, Maaningan ja Lapinlahden postiasemat. Posti sijaitsi edelleen Savanderin Mamsellien Koivurannassa.

Alma Helena Collan ja nimikirjoitus

Miehillä oli postissa virka-asu, mutta naisvirkailijoilla ei. Valokuvassa postinhoitaja Alma Collan näyttää teettäneen itselleen kovin virallisen oloisen asun: yläosa vaikuttaa sotilaalliselta tummine pystykauluksineen ja puolipallonmuotoisine metallinappeineen. Kauluksen alta pilkistää jotain naisellista ja valkeaa – ehkä käytännöllinen irtokaulus.

Vuonna 1884 Alma Collanin sisko Natalia Inkinen osti julkisesta konkurssihuutokaupasta kauppias Pekka Horttanaisen talon N:o 76. Vuoden 1877 tonttihuutokaupassa syrjäisen tontin oli ostanut hevosmies Mustonen 88 markalla ja rakennuttanut vuonna 1878-9 tontin nurkkaan pienen talon Pohjoisen Valtakadun (nyk. Pohjolankatu 12) reunaan.

Vuonna 1882 kauppakirjuri Pekka Horttanainen osti Mustoselta talon ja laajensi sitä vuosina 1882-1883. Horttanainen oli hyväksytty 22.6.1882 Iisalmeen kauppiaaksi ja kauppaansa hän piti omassa talossaan. Horttanainen kuitenkin ajautui nopeasti talousvaikeuksiin ja lopulta konkurssiin, minkä vuoksi talo huutokaupattiin.^86,87

Horttanainen oli naimisissa Ida Enckellin (s.1864, vih.1882) kanssa, joka oli Natalia Inkisen ja Alma Collanin nuorimman siskon Hilma Zimmermanin aviomiehen siskontytär.

Rippikirjan ja henkikirjojen perusteella vuonna 1890 postinhoitaja Alma Collan sekä hänen vanhempansa, sisarensa Augusta ja äitinsä sisko eli Charlotta-täti muuttivat pois Ulmala N:o 3:2 Itikkaniemestä Collanille kuuluvalle Porovesi N:o 7 -tilalle, aivan Itikan naapuriin.^88,89   Alma Collanin sisarenpoika kyllä muisteli, että ainakin kesäisin, jos ei sitten koko ajan, asuttiin kyllä edelleen Itikassa.⁹⁰

Savanderin mamselleista Gustava oli kuollut 69-vuotiaana Koivurannassa jo kesällä 1887. ⁹² Siskoksista nuorempi Johanna Savander asui edelleen palvelijansa kanssa Koivurannassa, jossa posti oli yhä vuokralla.  Mamselli Johanna Savander osallistui vielä vuoden 1890 huhtikuussa Itikassa pidettyihin P.G. ja Laura Collanin kultahääpäiväjuhlaan, jossa miehet olivat pukeutuneet frakkeihin ja panneet käsiinsä valkoiset käsineet ja naiset vetäneet ylleen silkkileningit ja käsiinsä juhlahansikkaat. Juhlissa syötiin uskomattomia herkkuja pitkän kaavan mukaan ja siemailtiin kolmea erilaista viiniä. Ruuan jälkeen syötiin appelsiineista, viikunoista ja luumuista tehtyä hedelmäputinkia ja nautittiin viinapöydän antimia. Tanssittiin, leikittiin, pidettiin puheita ja miehet lauloivat ”gluntteja” eli bassolle ja baritonille sävellettyjä dialogimuotoisia hauskoja lauluja.⁹³

Vuoden 1890 aikana käynnistyivät muutokset Suomen postilaitoksessa. Annettiin postimanifesti. Postimanifesti oli Venäjän keisari Aleksanteri III:n 12. kesäkuuta 1890 antama keisarillinen määräys, jolla Suomen postilaitos yhdistettiin Venäjän postilaitokseen ja alistettiin Venäjän sisäministerille. Tästä alkoi Suomen hallinnon hidas sulauttaminen Venäjän virkakoneistoon. Postimanifesti astui voimaan 11. heinäkuuta 1890. Suuria muutoksia se ei heti aiheuttanut Suomen postitoiminnassa. Postilaitoksen henkilökunta säilyi suomalaisena ja Suomen omat postimerkit olivat edelleen käypiä. Mutta rinnalla olivat jo venäläiset postimerkit.

1891 Iisalmen kauppala sai kaupunkioikeudet. Kuvassa kaupungin vaakuna (vuoteen 1963). Kansallisarkisto.

1890-luvun alussa Iisalmen postissa oli harjoittelijana Alma Collanin Laura-siskon tytär Edith Rissanen. Hän totesi kuitenkin pian, ettei postityö ollut häntä varten. Tammikuussa vuonna 1894 Rissanen (k.1953) sai kirjakauppaoikeudet ja hänestä tuli Iisalmeen kirjakauppias moniksi vuosikymmeniksi.

Kesällä 1893 postinhoitaja Alma Collan muutti kotoaan maalta kaupunkiin sisarensa Natalian omistamaan taloon N:o 76 Pohjolankadulla.⁹¹  Varmaan samaan aikaan siirtyi myös posti Pohjolankadulle.

Vuonna 1896 Suomi jaettiin postipiireihin (11) ja yhteen postivaunupiiriin, jotka toimivat postihallituksen alaisina. Kunkin postipiirin päälliköksi eli postitarkastajaksi nimitettiin yleensä alueen pääpostitoimipaikan postinhoitaja, joka valvoi kaikkien oman alueensa postitoimistojen hoitoa ja postiliikennettä. Postitarkastajat tekivät säännöllisesti tarkastuksia piirinsä postitoimistoissa ja postiasemilla. Iisalmi kuului Kuopion postipiiriin. Marraskuussa vuonna 1899 Kuopion postikonttorin hoitajaksi (ja vuoden 1900 alusta Kuopion postipiirin päälliköksi) nimitettiin Alma Collanin vanha tuttava –  Iisalmen postin entinen hoitaja Paul Himanen.

Posti taloon n:o 76

Kartta: muokattu vuoden 1912 Iisalmen kaupungin asemakaavasta. V.O. Lille. Räisänen. Kartta N:o 8

Iisalmen postitoimisto muutti pois Koivurannasta viimeistään kesällä 1897 (todennäköisesti jo vuonna 1893) Natalia Inkisen taloon N:o 76. Posti oli nyt ensimmäisen kerran kaupungin (kauppalan) rajojen sisäpuolella. Rakennuksen entisen puotihuoneen paikalle lienee tullut postin etuhuone postiluukkuineen ja konttorin puoli. Ovi kadulle lienee ollut jo valmiina. Talon yksityinen sisäpiha oli parimetriä korkean umpinaisen lankkuaidan ympäröimä aivan kuten kaupungin rakennusmääräykset sanelivat. Kesällä 1897 kelloseppä Palmgren mainosti ottavansa töitä vastaan postikonttorin vieressä maalari Tenhusen talossa⁹⁴ ja Abel Kekäläinen avasi kondiittoriliikkeensä postikonttorin yläpuolella nikkari Väänäsen entisessä talossa N:o 77⁹⁵. Postikonttorin sijainti oli kaikille kesällä 1897 jo niin tuttu juttu, että sitä pystyi käyttämään Salmetar-nimisen paikallislehden (ensimmäinen numero ilmestyi 3.7.1897) pikkuilmoituksissa ”osoitteena”.   Maalari Tenhusen talo N:o 69 oli vuonna 1897 aivan tuliterä ja senkin sijainti kaupungissa määriteltiin tutumman toiminnan eli postikonttorin kautta, mikä viittaa siihen, että posti oli siirtynyt Inkisen taloon jo vuosia aiemmin.

Joissakin yhteyksissä on mainittu, että posti siirtyi Inkisen taloon, koska vanhassa postissa oli ollut tulipalo. Juhannuksena 1891 Iisalmen kaupungissa oli ollut tuhoisa tulipalo. Se alkoi nimismies Rissasen tontin (N:o 13) piharakennuksesta ja eteni etelään kohti kaupungin rajojen ulkopuolella Paloisvirran takana sijainnutta Savanderin mamsellien Koivurantaa polttaen kaupungissa maantasalle monta tonttia rakennuksineen (mm. N:o 16, 33, 35). Vaurioita kärsivät muutkin tontit (mm. N:o 14). Koivurannan posti ei liene kärsinyt muuta kuin savuvahinkoja.

Vuonna 1899 Iisalmen postitoimistolle Pohjolankadulla myönnettiin Postilaitokselta 800 mk:n  määräraha postitilojen vuokrakuluihin ja lämmityspuihin. Lehden mukaan saman sai Kemin, Kangasniemen, Pyhäjoen ja Uuraan postit. Siikasen posti sai 300 mk ja Kemijärven posti 400 mk (Päivälehti 24.3.1899).

Suku oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa keskenään. Vuonna 1895 Alma Collanin sisko Augusta kirjoitti sisarentyttärelleen Hiljalle Jag kom idag till staden och kan hälsa Eder från Itikka eli sen perusteella perhe asui edelleen Itikassa. Vähän Augusta moitti sisarentytärtään, ettei tämä ollut muistanut toimittaa lupaamiaan puuvillaisia mallikankaita på bomullstyger flere sorter. Ehiökortin etupuolella (kirjekortti, jossa valmiiksi painettu postimaksu) oli vielä teksti neljällä kielellä (ruotsi, suomi, venäjä ja ranska), suomalaisen vaakunapostimerkin kuva ja Suomen vaakuna.

Koivurannassa Johanna Savander oli alkanut sairastella ja syyskuussa 1898 hän kuoli kotonaan 78-vuoden korkeassa iässä.⁹⁶

Kotona Itikassa myös isä Pehr Gustaf Collan oli käynyt jo vanhaksi eikä maatilalle ollut jatkajaa. Ainut poika Alarik oli kadonnut lähes kolmekymmentä vuotta aiemmin maailman merille. Vasta vuonna 1932 Collanin tyttärentytär Hellin haki Alarikin kuolleeksi julistamista.⁹⁷ Itikkan pää- ja sivutilat päätettiin myydä. Kaupat tehtiin lokakuussa 1899 Minna Canthin 25-vuotiaan pojan Carl Johan ”Jussi” Canthin kanssa.⁹⁸    Vuonna 1903 Jussi Canth muutti Ruotsiin Venäjän viranomaisia pakoon. Käytyään vielä Yhdysvalloissa, Jussi Canth palasi 1905 Suomeen. Myöhemmin hän toimi johtajana perheensä liikeyrityksessä Kuopiossa.

Natalia Inkinen oli jo aiemmin päättänyt laajentaa Iisalmen kaupunkitaloaan ja teettänyt suunnitelmistaan rakennuspiirustukset. Huhtikuussa 1899 lääninhallitus hyväksyi ja vahvisti Inkisen talon lisärakennuksen piirustukset.⁹⁹ Samana kesänä aloitettiin rakennustyöt. Pohjoispuolen lisäosa valmistui keväällä 1900.

Vuoden 1900 toukokuussa lähes 90-vuotias P.G. Collan, 55-vuotias Augusta-sisko ja 79-vuotias Charlotta-täti muuttivat Natalia Inkisen laajennettuun taloon, jossa olivat jo vuokralla 51-vuotias postinhoitaja Alma Collan ja Iisalmen posti. Talossa asuivat myös Natalia Inkisen ottotyttäret 39-vuotias postiapulainen Maria ja 16-vuotias Hilma sekä ajoittain 34-vuotias Liina Inkinen (vuodesta 1892 Kuopion suomalaisen yhteiskoulun johtajatar).^100,101  Muttokuormassa tulivat kaupunkiin myös vanhat pappilan kalusteet.

Suomessa oli 1800-luvun lopusta lähtien rakennettu voimakkaasti rautatieverkkoa. Rata Kouvolasta Kuopioon oli avattu jo 1. lokakuuta 1889. Ratayhteys Kuopiosta Iisalmeen valmistui vuonna 1901. Tiistaina marraskuun 5. päivänä alkoi junaliikenne Iisalmesta Kuopioon. Juna lähti Iisalmen asemalta aamulla 6.45 ja oli perillä Kuopiossa klo 11. Vajaan 100 km:n matkaan kului aikaa 4h 15min .¹⁰²

Postin aukioloajat marraskuussa 1903 (Salmetar 28.11.1903). 1.5.1904 ne taas muuttuivat.

Junayhteyden käynnistyttyä lakkautettiin talvinen maantieposti Iisalmen ja Kuopion välillä ja postinkuljetus siirtyi rautateille.  Postin kuljetus muualle mm. Ouluun ja Kajaaniin jatkui maantiepostina. Senaatti oikeutti postihallituksen palkkaamaan muuttuneen tilanteen vuoksi yhden ylimääräisen ekspeditöörin ja yhden ylimääräisen postiljoonin. Lehtijutusta ei vain käy ilmi, että tulivatko em. virat Iisalmeen vai Kuopioon. ¹⁰³

Postin kautta tilattiin paljon erilaisia ja erimaalaisiakin lehtiä kotitalouksiin sekä ostettiin tavaraa ja annettiin ohjeita. Vuonna 1904 helmikuussa Alma selvitti sisarentyttärensä Hiljan tilaamien lehtien kohtaloa:  Tänään lähetän tilaamiasi sanomia 5 numeroa Le Modea ja 3 konstflita.  Muita ei vielä ole saapunut…Eilen vietettiin täällä niin kuin muuallakin Runebergin juhlaa, tulituksella ja juhlaa kaupungintalolla….En tiedä muistanenko väärin vai onko siellä liina eli pellavatehdasta. Jos on, niin olisitko niin kiltti ja joskus tiedustaisit, mitä senlainen liinapalttina maksaisi. Olisitko hyvä ja lähettäisit vaaleita leninkikankaan malleja. Laittaisin Hilmalle leningin. Terveiset meiltä. Alma.

5.2.1904 oli kulunut 100 vuotta J.L. Runebergin syntymästä. Juhlallisuudet alkoivat 19.30 kaupungin juhlasalissa Porvarikoululla (N:o 50, valm. 1899).

Alma Collan oli ottanut huolekseen edesmenneen Natalia-siskonsa kasvattityttären Hilman. Myöhemmin Almalla oli muitakin kasvattilapsia.

Vuoden 1904 ehiökorttiin on painettu venäläinen postimerkki, rengasmerkki. Suomalaisten postimerkkien käyttö oli ollut kokonaan kielletty 14.1.1901 alkaen. Kortin tekstikin oli muuttunut yksinomaan venäjäksi. Elettiin ensimmäistä sortokautta (1899-1905).

Jouluna 1906 Alma lähetti Hiljalle Vaasaan kuvapostikortin, johon kirjoitti kuvapuolelle: Kova kiire. Ei jouda kirjoittamaan. Sääntöjen mukaan korttien osoitepuolelle ei saanut kirjoittaa mitään muuta kuin vastaanottajan nimen ja osoitteen, mikä vuoksi viesti oli kirjoitettava kuvakortissa kuvan päälle. Mutta kaikesta kiireestä huolimatta joku postitalosta oli ehtinyt toimittamaan joulupaketin rautateitse Vaasaan.

Tammikuun lopussa vuonna 1907 Alma Collan kirjoitti sisarensa tyttärelle Vaasaan, että täällä on meidän sairas (Alman 86-vuotias Charlotta-täti) vaan entisellään. Ei ole juuri huonompi vaan ei parempikaan. Vasen käsi vähän varaton. Jaloista ei tiedetä, kun ei niitä juuri paljon saa liikuttaa. Juuri vasta ikään hakivat Weikon (Hiljan veli, Iisalmen postin harjoittelija Otto Veikko Tervola e. Zimmerman) telefoniin. Otto (Hiljan isä) oli Sourulta (Hiljan kotoa) telefoneeranut niin ikävän sanoman. Siellä kotonasi on tuli taas raivonnut. Asuinrakennus on palanut poroksi. Onneksi onnettomuudessa ei kuitenkaan ole muuta palanut. Otto kuuluu olleen pitäjällä. Arvaan Hilma-paran hätää (Hiljan äiti Hilma oli Alman sisko) …Näitä Jobin postia tulee vaan. Kun nuo edes tähän loppuisivat.

Onneksi tuli mukaviakin uutisia. Keväällä 1907 keisari Nikolai II armossaan myönsi palkkioksi hyvin tehdystä työstä Alma Collanille jalokivillä koristetun kultaisen rintasoljen.¹⁰⁵ Kivissä oli briljanttihionta. Kesä-heinäkuussa paikkakunnalla vieraili jopa itse pääpostitirehtööri Hj. Lagerborg. Hän oli ollut kiinostunut paikallisista postioloista ja niiden kehittämisestä. Pääjohtajakautenaan hän laittoi Suomen postilaitoksen ojennukseen kiertokirjein ja muun muassa kielsi tupakoinnin postitoimipaikoissa niiden aukioloaikoina.

Muitakin hyviä uutisia tuli. Saman vuoden kesällä Alma Collan anoi postihallitukselta oikeutta hakea alempien postikonttorien hoitajien virkoja. Postihallitus puolsi senaatille anomusta, koska aikomuksena oli muuttaa Iisalmen postitoimisto postikonttoriksi. Näin Alma Collan sai erioikeuden hakea 3. ja 4. luokan postikonttorien postinhoitajan virkoja.¹⁰⁶ Postitoimiston hoitaja, kuten Alma Iisalmessa, ei ollut oikeutettu eläkkeeseen. Postikonttorinhoitaja oli.

Vuonna 1914 syttyi 1. maailmansota, joka johti maaliskuussa 1917 Venäjällä vallankumoukseen. Jännitteitä vasemmisto- ja oikeistoryhmien kesken syntyi Suomessakin. Iisalmessa marraskuun suurlakon aikaan vuonna 1917 virallisesti perustettu suojeluskunta ja jo aiemmin järjestäytynyt punakaarti vahtivat toisiaan.

Venäjän vallankumouksen aiheuttaman yhteiskunnallisen sekaannuksen yhteydessä Suomi julistautui itsenäiseksi vuoden 1917 lopulla. Seuraavan vuoden tammikuussa syttyi Suomessa sota.

Levottomuudet tavoittivat Iisalmenkin. Salmettaressa julkaistiin 9.2.1918 kirjoitus¹¹²: Täällä Iisalmessa on tähän saakka saatu rauha säilytetyksi, vaikka härnäys- ja muita ärsytyskeinoja ei ole puuttunut täällä passiivisena majailevaa suojeluskuntaa vastaan. Öillä on tultu härnäilemään suojeluskunnan vartioita, rikottu rautatierata sekä pohjoiseen että etelään, katkottu sähkölennätin- ja puhelinjohdot kaikille haaroille… Kaupungin ympäristössä maalaistaloissa on käyty uhkailemassa kaikenmoisilla rangaistuksilla, jos he uskaltavat puolustaa henkeään ja omaisuuttaan, jopa levitelty kirjallisia julistuksiakin.

Helmikuun 10. päivänä suojeluskunta sai vallan Iisalmen kaupungissa ja vangitsi Kajaanin sissirykmentin (johon kuului Suomen tuleva presidentti, 17-vuotias lukiolainen Urho Kekkonen) tuella kaikki punakaartin aktiivit, jotka olivat linnoittautuneet työväentalolle. Ainakin viisi punakaartilaista ammuttiin heti. Iisalmen suojeluskunnan päällikkö pystyi estämään enemmät verenvuodatukset. Iisalmesta lähti noin 150 suojeluskuntalaista helmikuun lopussa liittyäkseen Suomen valkoiseen armeijaan eteläisessä Suomessa. Suojeluskuntalaisia liittyi myös luutnantti Karl Lillierin johtamaan hiihto-osastoon. Sisällissodan taistelut päättyivät toukokuussa 1918, mutta sodan vaikutukset tuntuivat vielä kauan aikaa.

1919 postikonttorinhoitaja

Sota ei muuttanut aikaisempia suunnitelmia, joiden mukaisesti Iisalmen postitoimitus tultaisiin muuttamaan 4. luokan postikonttoriksi 1.10. 1919 alkaen.¹¹⁰     Postikonttorinhoitajan virka pantiin auki ja sitä hakivat postitoimistonhoitaja Alma Collan, ekspeditöörit Kaarle Tamminen, Matti Parviainen ja F.L. Liikanen.¹⁰⁷

Muutamaa kuukautta aiemmin oli Alma Collan saanut jälleen uuden huomionosoituksen. Valtionhoitaja C.G. Mannerheim myönsi Alma Collanille toukokuussa 1919 itsenäiseen Suomeen perustetun ritarikunnan, Suomen Valkoisen Ruusun, ansiomerkin¹⁰⁸. Ensimmäiset ansiomerkit jaettiin 16.5.1919.¹¹³    Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg astui virkaansa 26.7.1919. Toukokuussa 1919 Kuopion läänin maaherra ”on noudatettavaksi vahvistanut”  postinhoitaja Alma Collanin esittämät uudisrakennuksen rakennuspiirustukset. Alma suunnitteli siis aloittavansa rakennustyöt tontillaan. Lehtijutusta ei käynyt selville, mitä 70-vuotias Alma Collan aikoi rakennuttaa omistamalleen postitoimiston tontille n:o 76.

Syyskuun 25. päivänä vuonna 1919 valtioneuvosto nimitti Iisalmen postitoimituksen hoitaja Alma Collanin postihallituksen esityksestä Iisalmen postikonttorin hoitajaksi.^109,110

1800-luvulla postilaitoksen palvelukseen tulleiden naisten nimitys postikonttorin hoitajiksi oli todella harvinaista. 1900-luvulla konttorinhoitajiksi nimitettiin vain viisi naista, jotka olivat tulleet postilaitoksen palvelukseen jo 1800-luvulla. Heistä kaksi sai nimityksen, kun heidän vuosikymmeniä hoitamansa toimisto muuttui konttoriksi. Alma Collan oli heistä toinen.¹¹¹

Lokakuussa 1921 kirjoitti 73-vuotias Alma Collan sisarensa tyttärentyttärelle Vaasaan ”Olemme täällä nyt kotona kolme vanhaa nimittäin Mari-täti (postikirjuri Maria Inkinen, 60v), Aina Stenius (kaupungin kirjanpitäjä, 58v) ja minä. On meidän elämämme nyt aika hiljaista, kun kaikki nuoret ovat poissa.” Kasvattilapset ja adoptiotytär olivat lentäneet kukin tavallaan pesästä: Hilma oli kuollut, Henni oli töissä Ruoveden apteekissa, yksi oli antautunut postin palvelukseen Helsingissä ja Maiju oli Sortavalan seminaarissa. Mutta postissa piti kiirettä, sillä Iisalmen postista oli vähennetty yksi postiapulainen. Itsenäisen Suomen ehiökortissa komeili nyt teksti vain suomeksi ja ruotsiksi. Ja postimerkkikin oli taas suomalainen, mallia ”Saarinen” eli arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema.

Marraskuun 28. päivänä vuonna 1921 Alma Collan tuli olleeksi tasan 40 vuotta Iisalmen postin hoitajana. Vuosipäivää juhlittiin postitalossa Alma Collanin huoneistossa. Paikalla oli postin henkilökuntaa, Collanin sukulaisia ja tuttavia. Illallispöydässä rovasti August Noponen lausui onnittelut juhlittavalle ja muisteli Alma Collanin pitkää uraa Iisalmen postissa. Henkilökunnan puolesta lausui onnittelut postiekspeditööri Y. Särkisilta kiittäen neiti Collania hyvästä yhteistyöstä ja ymmärtämyksestä. Entisten harjoittelijoiden puolesta puheen piti rouva Aino Koponen.

Vuotta myöhemmin Iisalmen postikonttorin hoitaja Alma Collan kuoli 74-vuotiaana  omistamassaan postitalossa torstai-iltana lokakuun 12. päivänä vuonna 1922 vain lyhyen aikaa sairastettuaan. Hän ehti toimia Iisalmen postissa kaikkiaan lähes 50 vuotta. Vain reilu vuosi ennen hänen kuolemaansa oli tehty päätös pitää postit kiinni sunnuntaisin.¹¹⁴   Sinne asti Alma Collan oli ollut töissä lähes joka ainut päivä.

Posti jatkoi edelleen toimintaansa ”Natalia Inkisen talossa”.

   
Hufvudstadsbladet 16.10.1922. Hautakivi Iisalmen hautausmaa, Iisalmi.

PALUU ETUSIVULLE

Lähteet:
2.Erikson siv.13
28.Eriksson siv. 13
38.Eriksson siv 11
42.Räisänen siv. 501
53.Eriksson siv 13
57.Räisänen siv. 95
58.Eriksson siv.14
76.Räis s.501
78.Niilo Ranta N:o 63 & Räisänen s.501
84.Räis siv. 501
86.Räis. siv. 334
90.Eriksson siv. 21
93.Eriksson siv. 24-29
109.Räis s. 501
111.Pohls s.179

Kirjallisuus

Eriksson, Reino. 2004. Iisalmen iso Itikka. Tuokiokuvia Itikan tilan ja kartanon vaiheista.
Pohls, Maritta. 1994. Suvuista virkoihin. Postilaitoksen virkakunta 1864-1889. Helsinki.
Ranta, Niilo. Suomen postimestarit 1809-1984.
Räisänen, Tauno. 1959. Iisalmen kauppalan ja kaupunginhistoria 1860-1930

Iisalmen maaseurakunnan digitoidut rippi- ja historiankirjat
Iisalmen kaupunkiseurakunnan digitoidut rippi- ja historiankirjat
Nilsiän seurakunnan digitoidut rippi- ja historiankirjat
Juankosken seurakunnan digitoidut rippi- ja historiankirjat
Kuopion tuomioseurakunnan digitoidut rippi- ja historiankirjat
Kansallisarkiston digitoitu sanomalehti ja aikakausilehti arkisto
Kuopion läänin digitoidut henkikirjat
Naisten Ääni
Suomen sukuhistoriallinen yhdistys
Suomen sukututkimusseura
oma arkisto