Koulukaupunki Kuopio

   
Kuopion yläalkeiskoulu ja vuonna 1850 valmistunut Snellmanin suunnittelema 6-kulmainen voimistelusali 

Oppmanit asuivat Rantasalmen Torasalossa Karhula-nimisellä maatilalla, mutta koulua käytiin pääasiassa Kuopiossa.

Oppmanin perheen pojille suunniteltiin ajan tavan mukaisesti virkamies- tai sotilasuraa ja pojat lienevät Romulusta vaille käyneet tuomiokirkkoa vastapäätä, Kustaan torin reunalla sijainnutta Kuopion triviaalikoulua (v:sta 1843 yläalkeiskoulu).

   Läänin virkamiesten talo Kuninkaankatu 12

Knutin vanhin veli Oscar (s.1813) valitsi virkamiesuran. Vuonna 1832 hän aloitti työt Kuopion kaupungin (per.1775) lääninkonttorissa (läänin rahaliikenne). Lääninkonttorin virkamiehet asuivat Kuvernöörin virkatalon lähikortteleissa ja osa heitä varten rakennetussa hirsisessä, punamullatussa ja mansardikattoisessa virkatalossa²⁹ (valm. 1776, Kuninkaankatu 12), jossa nuorempana asui Oscarkin³⁰.                                          

Lääninlasaretti, valm. 1822 (mukailtu kuvasta)

Myöhemmin (noin vuodesta 1938) Oscar toimi taloudenhoitajana Lahdentaan lääninlasaretissa eli Kuopion lääninsairaalassa (v.1822-1870, Vankilankatu 3:n tienoilla, Kuopion vankilan portin pielessä oleva puutalo).

Taloudenhoitaja Oscar Oppman omisti Kuopion keskustassa oman talon tontilla n:o 44.

Oscar Oppmanin talo Snellmaninkatu 19

Oscarin talo oli aumakattoinen, rapattu hirsitalo, joka oli valmistunut 1829. Vuosiksi 1845-1849 hän vuokrasi talonsa J.V. Snellmanille (yläalkeiskoulun rehtori) ja sitten sisarensa Julian perheelle (nyk. Snellmanin kotimuseo⁷⁹). Talossa oli sali, viisi kamaria ja keittiö. Oskarin taloa vastapäätä sijaitsi raatimies Malmbergin iso talo (Snellmaninkatu 20), jonka salissa Snellman vihittiin.

Velipojista Carl Oppman (s.1829) muutti vuorollaan vuonna 1844 Kuopioon³¹ mahdollisesti Kuopion yläalkeiskouluun. Muutakin perhettä matkusti mukana, sillä vuonna 1846 Knutin 9-vuotias sisko Eva kuoli ja haudattiin Kuopiossa²⁷.

 Kuopion Lukio Kauppakatu 24 (mukailtu kuvasta)

Vuosina 1848-1852 Knutin veli Romulus Oppman (s.1831) kävi Kuopiossa kimnaasin (vuodesta 1872 lukio) ja asui veljensä Oskarin luona. Kimnaasin komean kivitalon oli keisari Aleksanteri I lahjoittanut Kuopion kaupungille vierailtuaan Kuopiossa 1819 (valm.1826, suunn. C.L. Engel). Yläalkeiskoulun Romulus oli käynyt Savonlinnassa (toiminnassa 1842-1877, opetuskieli ruotsi, alun perin Savonlinnan piirikoulu per. 1805). Romulus Oppman oli veljeksistä ainoa, joka opiskeli Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistossa (syksy 1852, nyk. Helsingin yliopisto), josta valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1860.³²

Kuopion lääninhallitus toimi Kustaantorin pohjoisreunalla vuosina 1833-1854 (mukailtu  kuvasta).
Rakennus paloi v. 1908 (nyk. os. Kauppakatu 25).

Carl-veli  (s.1829) asui Kuopiossa vuoteen 1848, jolloin muutti Liperiin käräjäoikeuden notaariksi (Tings Notarien)³³. Pari vuotta myöhemmin (1850) hän palasi Kuopioon ja Kustaan torin varrella olevaan lääninkansliaan (läänin hallinto). Vuonna 1857 hänestä tuli Savonlinnan kaupungin viskaali.

Vuoden 1851 lopulla Oscar-veli muutti pois Kuopion kaupungista Kuopion läänin virkamieheksi Joensuuhun eli Joensuun kruununmakasiininhoitajaksi³⁵. Vuotta aiemmin oli Kuopion kaupunginlääkäri L.O. Thuring (s.1814) muuttanut Kuopiosta Joensuuhun. Piirilääkäri Thuring perheineen asui Joensuussa aika lähellä Oscar Oppmanin perhettä.

Oppmanin perheen veljeksistä Knut (s.1840) oli vuorostaan Kuopiossa koulussa syksystä 1852 kevääseen 1856. Hän kävi neljä luokkaa Kuopion yläalkeiskoulua.^28,34 Oppiaineita olivat katekismus, filosofia, maantieto, geometria, aritmetiikka, latina, kreikka, saksa, suomi sekä latinan ja ruotsin kirjoitus. Liikunnassa taisi menestyä parhaiten. Kaksi kertaa Oppmania varoitettiin ja neljä kertaa rangaistiin laiskuudesta ja huolimattomuudesta.

Rantasalmelta pääsi laivalla niin Kuopioon kuin Savonlinnaankin. Lähin laivalaituri lienee ollut Repomäellä, Repolahden laivalaituri, reilun viiden kilometrin päässä kotoa.

Vanhin sisko Julia Oppman (s.1915) muutti vuonna 1853 perheineen Iisalmesta Kuopioon, jossa asui loppuelämänsä. Julia oli avioitunut 1848³⁶ Iisalmen kihlakunnan silloisen kruununvoudin, ritari Carl Johan Liljanderin³⁷ kanssa. Iisalmessa Liljanderit asuivat Södermalm (nyk. Koivikko) -nimisellä tilalla Paloiskylässä. Kuopiossa Liljander toimi lääninkonttorin rahastonhoitajana (landträntmästare). Liljandereilla oli viisi vuosina 1848-1854 syntynyttä lasta.³⁸

Äiti Eva Norring lienee asunut lastensa kouluvuosina sekä myöhemmin leskeydyttyään pitkiä aikoja Kuopiossa, jonne myös haudattiin vuonna 1869.³⁹

Kuopiossa oli 1850-luvun alussa 3-4 000 asukasta ja komeita puutaloja, mutta vain muutama kivitalo (mm. kirkko rak. 1815, lyseo rak. 1826, pari vuoden 1850 molemmin puolin rakennettua asuinkivitaloakin eli Vuorikatu 14 rak. 1847 ja pur. 2018 ja Kauppakatu 2 rak. 1850, nyk. Ravintola Sataman Helmi). Torikauppaa käytiin 1850-luvun puoleen väliin asti kivikirkon edessä olevalla Kustaantorilla (nyk. Snellmanin puisto). Posti sijaitsi kirkkoa vastapäätä ja sitä hoiti vanha C.G. Enebom vuodesta 1856 ja sinne kuolikin vuonna 1865.

Vanhan kapteeni Oppmanin lapsista sotilasuran valitsi vain kolmanneksi vanhin poika Georg^40,41. Sotilasuraa saatettiin kaavailla myös nuorimmalle, Knutille. Kotona Rantasalmen Karhulassa taloutta hoitivat naimattomat siskokset Selma, Hedda ja Aleksandra.

Helsinkiin 1856

Käytyään Kuopion yläalkeiskoulun 16-vuotias Knut muutti vuoden 1856 syksyllä Helsinkiin^43,44. Muuttoa varten Rantasalmen v.t. kirkkoherra Molanderilta pyydettiin Knutille muuttokirja⁴⁴, jossa oli Knutista muun muassa seuraavanlaisia tietoja: nimi, syntymäaika ja -paikka, vanhemmat, kotipaikka, kristinopin tunteminen (tyydyttävä) sekä kiinnostavia huomioita muuttokirjan kantajan elämäntavoista (kiitettävät) ja avioliittokelpoisuudesta (ei ollut vielä päässyt ripille) sekä muuton syystä (”Militär Skolan i Helsingfors”). Se oli siis ote lähtöseurakunnan rippikirjasta ja muuttokirjan tietojen perusteella tuloseurakunnan pappi saattoi merkitä muuttomiehen uuden kotiseurakuntansa muuttajien luetteloon ja rippikirjoihin. Muuttokirja, joka oli päivätty 27.8.1856, tuli toimittaa muuttoseurakunnan arkistoon.

Knutin veli Casimir (39v) oli Helsingissä viinikauppias ja toinen veli Romulus (25v) yliopisto-opiskelija historiallis-filologisessa tiedekunnassa. Casimir oli edellisenä vuonna avioitunut senaatin kamarikirjurin Carl Uhrwederin tyttären kanssa. He asuivat vuokralla kondiittori Conrad Clopattin omistamassa 2-kerroksisessa isossa kivitalossa (Kortteli Elefanten, Aleksanterikatu 12, rak. 1814)⁴⁵.

Casimir Oppmanin asuntoa vastapäätä kadun toisella puolella on Senaatintalon eteläpääty (vuodesta 1917 Valtioneuvoston linna, rak.1818-22) ja edelleen Senaatintori ja sitä ympäröivät komeat rakennukset mm.  Raatihuone (rak.1763), yliopisto (rak.1832) ja Nikolainkirkko (rak. 1830-52, nyk. Helsingin tuomiokirkko). Kirkon viereen Nikolainkadun varteen (nyk. Snellmaninkatu) oli rakenteilla uusi Postitalo (valm.1857) sillä postihallituksen ja Helsingin postikonttorin tilat senaatintalossa olivat käyneet ahtaaksi. Alkuun senaatintalossa olivat senaatin toimielinten ja postin lisäksi toimineet mm. Suomen Pankin edeltäjä (1824-1883), päätullijohtokunta ja valtionarkisto. Myös Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto toimi myös linnassa ennen oman talon valmistumista vuonna 1832.

Helsingissä Knut ei kuitenkaan vuonna 1856 asunut veljensä Casimirin luona – ainakaan virallisesti.

Knut Oppmanin opiskelijaveli Romulus asui 1850-luvulla Kluuvissa (kortteli Hirvi, Talo N:o 7, Vuorikatu)⁵⁰ ja myöhemmin 1860-luvn loppupuolella puutalossa Kruununhaassa Elisabetinkadulla, Elisabetinkadun ja Nikolainkadun risteyksessä (kortteli Hevonen, Liisankatu N:o 25).

Knut Oppmanin muuttokirjassa⁴⁴ mainitaan Helsingin sotilaskoulu. Oliko Knut matkalla pyrkimään Helsingin jalkaväen junkkarikouluun Kruununhakaan (toiminnassa 1846-1879)? Ansioluettelossaan Knut ei mainitse mitään sotilaskoulutuksesta ainoastaan yläalkeiskoulun Kuopiossa.

Joensuuhun 1857

Joensuun kruununjyvästö (mukailtu kuvasta)

Heinäkuun alussa 1857 Knut aloitti veljensä, Joensuun jyvästönhoitaja Oscar Oppmanin apulaisena²⁸. Mahdollisesti hän oli samaan aikaan harjoittelijana Joensuun postikonttorissa, sillä lokakuussa 1858 postitirehtööri nimitti Knutin postihallituksen vt. kamarikirjuriksi, joka sitten määrättiin Joensuun postimestari Aschanin apulaiseksi Joensuun postiin.²⁸ Postityönsä ohessa Knut toimi edelleen veljensä apulaisena.

Vasta toista vuotta myöhemmin Knut teki muutostaan Joensuuhun virallisen ja toimitti Joensuun seurakunnan kansliaan vanhan vuoden 1856 muuttokirjansa, joka kirjattiin tulleeksi Joensuun seurakunnankansliaan joulukuun lopulla (28.12.1858)⁴⁴ ja arkistoitiin sinne. Knut ei näköjään koskaan toimittanut vuoden 1856 muuttokirjaansa Helsingin seurakunnan kansliaan. Knut asui Joensuussa veljensä Oscar Oppmanin taloudessa korttelissa N:o 45 (Torikatu 14) ⁴⁶. Joulukuussa 1858 Oscarin perheeseen kuuluivat vaimo Karoliina ja 6-vuotias Hulda-tytär. Poikavauva oli kuollut saman vuoden helmikuussa. Karoliina odotti perheen kolmatta lasta. Talo oli iso: 2 salia ja 14 kamaria.

Oscar asui varakkaiden kaupunkilaisten suosimalla alueella, tosin kauppiaiden Torikadulla. Virkamiehet asuivat viereisen Rantakadun puolella. Samassa korttelissa kuin Oscar asui kaupungin ehdottomasti varakkain mies A.J. Mustonen⁶⁴ sekä Liperin ja Ilomantsin henkikirjoittaja ja Joensuun ”orningsmanni”, järjestysmies (kaupunginjohtaja) A.J. Johnsson⁶¹. Johnssonin talo oli kaupungin muhkeimpia ja siinä pitivät istuntojaan sekä järjestysoikeus että maistraatti. Vuonna 1859 Johnsson myi komean talonsa 2700 mk⁷⁸ hintaan ruokakauppias Aleksei Piiroiselle, poistui Joensuusta ja muutti Iisalmen pitäjään kruununvoudiksi eli sen alueen korkeimmaksi virkamieheksi. Yksi edellisistä Iisalmen pitäjän kruununvoudeista oli ollut Knut Oppmanin Julia-siskon mies C.J. Lilljander.

Naapurikorttelissa (N:o 53) Rantakadun varrella asui A.J. Johnssonin veli kruunun nimismies C. A. Johnsson⁶⁶, postimestari Aschan⁶³ ja viimeisessä Simon Parviaisen omistamassa talossa ensin piirilääkäri Thuringin (k.1858) ja hänen jälkeensä luutnantti F.J. Schlüterin leski⁶⁷. Luutnantti oli ollut Oscar Oppmania edeltävä jyvästönhoitaja. Myös Oscar Oppman oli vuokrannut samaa Parviaisen taloa heti muutettuaan Joensuuhun. Vuonna 1860 Parviaisen talon osti piirilääkäri Hällström. Seuraavassa korttelissa asui apteekkari A.F. Olsoni⁷⁴.

Joensuu oli 1850-luvulla puutalokaupunki (kaupungiksi 1848), joka sijaitsi Pyhäselkään laskevan vilkasliikenteisen Pielisjoen rannalla. Kaupunkialueen maaperä oli savipitoista, minkä vuoksi sateella kadut muuttuivat mutavelliksi, mikä tosin oli monen muunkin kaupungin ongelma ennen katujen kivettämistä tai asfaltointeja. Kaupungissa lienee ollut vain yksi kivirakennus eli saaressa keskellä Pielisjokea oleva lainajyvästö (rak.1852), jonne johti puuarkkusilta Rantakadulta ja edelleen joen yli toiselle rannalle ja  Sortavalaan johtavalle tielle. Vuosikymmenen lopulla Joensuulle myönnettiin oikeus käydä ulkomaankauppaa (tapulikaupunkioikeus), mikä kehitti kaupunkia voimakkaasti. Laivaliikenne oli vilkasta ja laivat seilasivat Saimaan kanavan kautta Itämerelle ja jopa hieman kauemmaksikin.

Kesällä 1859 Knut työskenteli postitoimensa ohella 6 viikkoa veljensä sijaisena eli Joensuun jyvästönhoitajana.²⁸ Seuraavan vuoden kesäkuussa Knut Oppman lopetti molemmat toimensa Joensuussa²⁸ ja muutti Helsinkiin.

Joensuussa Knutin veli Oscar Oppman myi talonsa kauppias Reinhold Ryynäselle (joka 1870 avioitui Oscar Oppmanin Hulda-tyttären kanssa) ja hankki omistukseensa kotitilansa eli Rantasalmen Torasalon kylässä sijaitsevat Karhulan ja Kaivannon tilat. Oscar Oppman perheineen muutti Joensuussa ⁴⁷ vuokralle postimestari J.Fr. Aschanin rakennuttamaan komeaan taloon Joensuun Rantakadulla (Rantakatu 9, rak. 1852, paloi 1892). Talossa toimi myös Joensuun posti. Oscar Oppman kuoli Aschanin talossa heti vuoden 1862 alussa⁸ . Saman vuoden aikana postihallitus alkoi tutkia Joensuun postikonttorin toimintaa. Konttorista lähetettyjä rahakirjeitä oli ilmoitettu kadonneiksi. Tutkimukset johtivat siihen, että postimestari Aschan menetti virkansa 14.10.1862 ja joutui vuoden 1863 alussa raastupaan syytettynä rahakirjeiden kadottamisesta, jopa varastamisesta. Aschan kiisti varastaneensa. Kirjatut rahakirjeet olivat kiistatta hävinneet, joten oikeus tuomitsi hänet maksamaan takaisin varastettu summa kolminkertaisena (3 420 ruplaa=13 680 mk) ja postihallitukselle tuli korvata varastettua summaa vastaava rahamäärä työllä vankilassa, jonne joutui vuosikausiksi. Aschan vapautui vankilasta vuonna 1867^48,58.

Oscar Oppmanin perikunnalla oli maatilat Rantasalmella, mutta perheelleen Joensuussa leskirouva Karolina Oppman osti vuonna 1862 pakkohuutokaupasta Aschanin talon 1500 ruplalla.^48,58,59

Aschanin talo (rak.1853, tuhoutui tulipalossa 1892)

Talossa oli alhaalla kaksi salia, 5 kamaria, keittiö ja kaksi eteistä. Ylhäällä oli sali, kamari ja eteinen. Kauppakirjaan tuli maininta, että uusi omistaja vastaa jäljellä olevasta lainasta ja muista rasitteista.

Myöhemmin osoittautui, että Aschan oli syytön kirjevarkauksiin, mutta omaisuus, virka ja maine olivat jo menneet.⁵⁸

Helsinkiin 1860

Helsingin Postitalo (valm. 1857), oikealla Suomen Pankki (valm. 1883) ja taustalla Nikolain kirkko (rak. 1832-1852) (mukailtu kuvasta kirjassa Pietiäinen s.26)

Kesäkuun lopulla 1860 Knut Oppman matkusti Helsinkiin⁴⁶ ja meni Helsingin postihallituksen uuteen kaksikerroksiseen kivitaloon kamarikirjuriksi.  Rakennus sijaitsee Nikolain kirkon (nyk. Tuomiokirkko) ja Suomen Pankin rakennusten välissä. Vuonna 1903 se sai doorilaisilla pylväillä koristellun lisäosan, jossa nykyään toimii Rahamuseo. Lyhytaikaisesti Knut oli sijoitettuna mm. postihallituksessa, postikansliassa ja sanomalehtitoimituksessa (tidning expedition).²⁸   Lokakuussa Knut oli postihallituksessa kopistina²⁸.

Kamarikirjuri Knut Oppman asui aluksi Helsingin Kruununhaassa ison puutalokorttelin talossa N:6 saman kadun varrella kuin postihallitus (Kortteli Villisika, Nikolainkatu, Talo N:o 6)⁴⁹. Helsingin vuoden 1862 osoitekalenterin mukaan Knut siirtyi sittemmin asumaan veljensä Casimirin luokse Helenankadulle: Casimir oli sairastunut. Lokakuussa 1863 alkoivat Casimir Oppmanin omaisuuden vapaaehtoiset huutokaupat, jotka jatkuivat aina vuoden 1864 puolelle. Kesäkuussa 1864 Casimir joutui Romulus-veljensä holhouksen alle. Sanomalehden mukaan Casimir oli mielisairas. Casimirin vaimo Lina kuoli 17.2.1865 Pultavassa, joka sijaitsee nykyisen Ukrainan alueella.

1800-luvun puolivälissä Helsingissä ja Turussa oli lähes saman verran asukkaita, noin 20 000.

25.2.1861 Knut siirtyi postihallituksesta Helsingin postikonttorin konttorikirjuriksi, mutta oli taas välillä kopistina pari kuukautta postihallituksessa (15.7.1861).²⁸ Helsingin postikonttori ja postihallitus sijaitsivat samassa talossa. 1862 Oppman sai oikeuden (eli postitirehtööri katsoi hänet päteväksi) hakea reistraattorin (registrator, kirjaaja) ja reviisorin (revisor, tilintarkastaja) sekä maaseudun postitoimipaikkojen ekspeditöörin (arvoasteeltaan postinhoitajasta seuraava) virkoja²⁸ ja pian maalaispostitoimitus Iisalmessa olikin Oppmanin seuraava työpaikka.

Iisalmen kauppala oli perustettu lokakuussa 1860 vesistöjen keskelle Iisalmen pitäjän Poroveden rannalla sijaitsevalle Haukiniemelle (paikka valikoitui hyvän luonnonsatamansa vuoksi). Kauppalalle tarkoitettua niemeä sivusi itäreunassa Kuopio-Oulu maantie eli tieyhteys uuteen kauppalaan sentään oli olemassa. Koskemattomaan maahan (pari pappilan torppaa alueella kyllä oli) aloitettiin aivan alusta raivaamaan tilaa kaduille ja rakentamaan taloja.

Kauppalaan oli hyväksytty useita kauppiaita, jotka hoitivat rahaliikenteensä lähettämällä rahaa tavarantoimittajilleen sinetöidyissä kirjeissä Kuopion postikonttorin kautta. Kaupan kehittymisen kannalta oma posti olisi elintärkeä. Säästettäisiin matka Kuopioon. Kauppiaat peräsivät postia postitirehtööriltä, joka pyysi Kuopion läänin kuvernööriltä asian tiimoilta lausuntoa. Kuvernööri puolestaan kääntyi kruununvouti Johnssonin puoleen, joka varsin lahjakkaasti ja perustellusti puolsi suunnitelmaa.⁷³ Vihdoin tammikuun 27. päivänä vuonna 1863 keisari armollisesti salli postitoimituksen perustamisen Iisalmeen⁵¹. Postitoimituksen nimeksi tuli maalaispostitoimitus Idensalmi.

Iisalmen postinhoitajan paikka julistettiin heti helmikuussa 1863 avoimeksi ⁵²  ja vuosi-palkaksi määrättiin 250 ruplaa hopeaa eli 1000 markkaa⁷¹.

Iisalmeen päätettiin lähettää alkuun ”oma mies” eli postitirehtööri Gripenberg ”määräsi” Helsingin postikonttorin konttorikirjuri Knut Oppmanin 28.2.1863 alkaen postinhoitajaksi Iisalmen uuteen postitoimitukseen ^28,53.

Helsingistä 23-vuotias Knut Oppman näyttää poistuneen vasta joulukuussa 1863 (Helsingin muuttaneiden luettelo N:o 747). ⁵⁵

Iisalmeen 1863

Iisalmen posti oli jo aiemmin kunnianhimoisesti päätetty avata 1.4.1863⁵⁴. Huhtikuun alussa 1863, jolloin postin ovien olisi pitänyt olla auki, ei Iisalmessa muuttaneiden luettelon perusteella ollut paikalla ainakaan postinhoitajaa, mutta postia voimakkaasti puoltanut kruununvouti August Johnsson on silti saattanut jo silloin varata postille tilat.

Johnssoneilla oli vanhoja siteitä Iisalmeen ja Savanderin mamselleihin. August Johnssonin isä oli ollut Iisalmen pitäjän kappalainen Lapinlahdella, jossa kuoli 1831⁶⁹, kun August itse oli vajaa 8-vuotias⁷⁰. Leskiäiti vuokrasi perhettä elättääkseen Gustava (s.1818) ja Johanna (s.1820) Savanderin perintötiloja (Pienlahtea ja Laidinmäkeä), kunnes 1852 muutti Joensuuhun. Joensuussa asui hänen kolmesta lapsestaan kaksi, August ja Alfred. Nuorin lapsista, Johan Viktor, opiskeli silloin Helsingissä papiksi. August Johnssonin vaimon Celinan (s.1829) isänisän isä oli hänkin ollut pappina Iisalmessa, jossa yhä asui Celinan kaukaisia serkkuja eli juuri edellä mainitut Savanderin mamsellit.

Vänrikki Savanderin naimattomat tyttäret olivat orvoksi jäätyään asuneet vanhan serkkunsa Sofia Julia Zidénin luona aluksi Iisalmen Kilpisaaressa. Naisten äidit olivat sisaruksia. Serkun myytyä talonsa ja tilansa, mamsellit muuttivat serkkunsa mukana Paloishovin Koivuranta-nimiseen torppaan (rak.n.1858), koska Zidénillä oli isänpuoleisia sukusiteitä Paloishoviin. Sofia Zidén kuoli 1861 testamentaten Kuopion lukion apuraharahastolle huikeat 4000 hopearuplaa (16 000 mk) ja vähävaraisille sukulaisilleen, Savanderin mamselleille,  pienen vuosittaisen elinkoron⁷⁵, mutta lisätulot eivät todellakaan olleet siskoksille pahitteeksi. Jos August Johnsson varasi edesmenneeltä mamselli Zidéniltä vapautuneen huoneen postille, on se varmasti monestakin syystä ollut kaikille osapuolille sopivaa.

Savanderin mamsellien Koivuranta

Mamsellien torppa ⁶⁸ sijaitsi heti kauppalan rajojen ulkopuolella, Kuopio-Oulu maantien varrella kauniilla niemellä Paloissillan kupeessa. Kevättulvat mittelivät voimiaan puuarkkusiltaan, joka aina silloin tällöin menetettiin virtojen saaliiksi. Koivurannan pohjoispäädyn 6-ruutuisesta ikkunasta, valkoisten tärkättyjen rullagardiinien alta, oli esteetön näkymä kapean Paloisvirran yli kohti kasvavaa kauppalaa, jossa vasaroinnin pauke oli jatkuvaa.

Koivurannan pienehkö talo lienee rakennettu siten, että siinä oli omat tilansa mamsellien serkulle sekä mamselleille. Rakennuksessa on mahdollisesti ollut keskellä eteinen, sen takana keittiö. Eteisestä lienee ollut käynti päädyissä olleisiin huoneisiin, neitien tiloihin. Palvelija nukkui keittiössä. Vuosikymmeniä myöhemmin samasta torpasta vuokrattiin kahta asuntoa: toinen käsitti pelkän huoneen ja toinen huoneen ja keittiön.

”Ekspeditööri” Oppman päivättiin tulleeksi Iisalmen maaseurakunnan muuttajien luetteloon 10.12.1863 ja Oppmanin nimi kirjoitettiin rippikirjaan sivulle 1279⁵⁷. Mutta muuttaneiden luetteloon Oppmanin nimi oli kirjattu aikaisemmasta päiväyksestä huolimatta vasta vuoden 1864 tammikuussa (N:o 12).⁵⁶  Rekikyydillä lienee Oppman tullut tuliterään Iisalmen kauppalaan Helsingin Hallituskadulta.

Iisalmen maaseurakunnan rippikirjan sivu 1279 on Iisalmen kauppalan sivu. Kauppalalla ei vielä ollut omaa rippikirjaa (eikä edes seurakuntaa), joten sivut 1279-1285 ovat aivan ensimmäiset koskaan kauppalalle aloitetut rippikirjan sivut eikä sivulta 1279 käy ilmi, kenen taloon Oppman asettui asumaan eikä varsinkaan tarkkaa aikaa. Postinhoitaja Oppmanin nimi on sivun 1279 viides nimi heti Iisalmen kihlakunnan kruununvouti August Johnssonin (s.1824), perheen ja voudinapulaisen jälkeen. Mutta kauppalan alueelle itse Johnsson ei muuttanut kuin vasta 1865, jolloin osti sieltä Pohjoisen valtakadun (nyk. Pohjolankatu) varrelta kauppias Olof Parviaisen talon N:o 22⁶⁰. Parviainen rakennutti kaupalleen ja perheelleen uuden talon tontille n:o 24. Ennen kauppalaan siirtymistään Johnsson asui 4-5 vuotta eli saapumisestaan lähtien P.G. Collanin Itikkaniemessä (Ulmala N:o 3)⁷². Johnsson ja 16 vuotta nuorempi Oppman olivat keskenään vanhoja tuttuja.  1850-luvun lopulla he olivat asuneet Joensuussa samaan aikaan, vieläpä samassa korttelissa. Varmasti samoissa pienissä virkamiespiireissä liikkuneina tutustuneet toisiinsa.

Missä Knut Oppman asui tammikuusta 1864 kesään 1865? Työpaikallaan Paloishovin Koivurannassa? No ei ehkä. Naimaton mies naimattomien naisten (vaikkakin vanhojen) kanssa samassa taloudessa. Ei sentään. Vuoden 1864 henkikirjaan postförvaltare Knut Oppman merkittiin joka tapauksessa asukkaaksi johonkin Palois n:o 1 Paloishovin torpista, jossa hänellä oli palvelijanaan Anna Heinonen. Henkikirjasta ei käy selville, mikä Paloishovin kaikista torpista oli kyseessä. Mutta se ainakin tiedetään, että 30.1.1865 hän oli kummin ominaisuudessa paikalla (Collanien Itikkaniemessä?), kun August Rissasen ja puolisonsa Laura Collanin kuukauden ikäinen esikoinen kastettiin Ilma Augustaksi: Kummien listan kahtena viimeisenä nimenä ovat 24-vuotias postinhoitaja Knut Oppman sekä tuoreen äidin sisko, 16-vuotias neiti Alma Collan, myöhemmin pitkäaikainen Iisalmen postinhoitaja. On arveltu, että Alma Collan oli postiharjoittelija seuraavan postinhoitajan Florentine Lindin aikana. Harjoittelikohan hän jo Oppmanin aikana? Ehkä oli vielä liian nuori. Alma Collan ja lapsen äiti Laura Collan olivat sisaruksia ja lapsi lienee kastettu Collanien Itikkaniemellä, Ulmala n:o 3.

Ilma Augusta s.26.12.1864. Vanhemmat: Befallningsman (nimismies) A. Rissanen ja Laura Collan (19v)
Kummit: Pastor J. Lindberg ja pso Hedwig Collan (Laura Collanin isän sisko)
Häradsskrivare (henkikirjoittaja) C.W. Sahlsten ja pso Lisette Heinricius (Laura Collanin äidin sisko)
Postmästare K. Oppman, Demoiselle Alma Collan

Eräs aikalainen oli muistiinpanoihinsa merkinnyt, että Knut Oppman olisi aivan aluksi asunut ja pitänyt postitoimistoa Pekka Lindmanin mökissä eli pappilan torpassa n:o 9. Rippikirja eivätkä henkikirjat (1863 &1864) vahvistaneet tietoa.

Ehkä paras vaihtoehto postin tiloiksi oli kuitenkin heti kauppalan rajojen ulkopuolella sijainnut Savanderin mamsellien talo eli Paloishovin (Palois N:o 1) torppa n:o 11 (Koivuranta). Kauppalassa oli paljon väkeä ja asuttavassa kunnossa olevia taloja vielä vähän eli niissä vähissä asuttiin jo kuin ”sillit tynnyrissä”. Sinne ei mahtunut. Ainakin myöhemmin posti lienee toiminut Koivurannassa.

Oppman lienee ensi töikseen hankkinut postiin asianmukaiset kalusteet eli kirjoituspöydän ja tuoleja. Muutakin tarpeistoa tarvittiin, kyniä, mustetta, paperisakset, kirjanpitokirjoja, narua, vaaka, ilmoitustaulu, postilaukkuja ja kyltin. Ne lienee kustantanut postijohtokunta. Kellon Oppman joutui hankkimaan itse. Täytyi myös löytää luotettu postimies kuljettamaan postia maanteitse Kuopioon, Kajaaniin ja Ouluun. Oppmanilla oli Iisalmen vuosina renkinä Kiihtelysvaarassa syntynyt Johan Herman Paulinpoika Kinnunen⁷⁴ Joensuusta. Vuonna 1867 Kinnunen mainitaan ”Oppmanin entiseksi rengiksi”. Postin maantiekuljetus lienee ollut ainoa vaihtoehto, koska vasta vuonna 1878 matala ja kapea vesireitti Kuopioon oli saatu niin hyväksi, että siitä pääsi suuremmatkin höyryalukset.

Kesällä 1865 loppui Oppmanin postipesti²⁸ ja Oppman muutti Puustisen taloon N:o 20 Ylätorinkadulle (nyk. Kauppakatu). Vähän aiemmin samalle tontille oli valmistunut kauppias Puustiselle uusi asuinrakennus. Oppman puuhasi kestikievarin siirtämistä Iisalmen kauppalaan ja sopiva uusi paikka oli Puustisen vanhempi talo tontilla N:o 20, jonne kestikievari sitten siirtyikin loppuvuodesta 1865. Syyskuussa kauppalaan oli muuttanut Oppmanin seuraaja Iisalmen postin hoitajana, leskirouva Lind Heinolasta.

Joulukuussa 1865 Oppman muutti pois Iisalmesta. Lumi oli satanut ja jäänyt maahan jo lokakuussa⁷⁷ eli joulukuussa olivat jo hyvät rekikelit.

Helsinkiin 1865

Knut Oppman palasi Helsinkiin ja Helsingin postikonttoriin. Konttorikirjureilla oli mahdollisuus asua Postitalon piharakennuksessa.¹²³

Nikolainkatu (nyk. Snellmaninkatu) vuonna 1865 tuntemattoman kuvaajan kuvaamana Liisankadulta päin. Kuva Helsingin kaupunginmuseo

Knut Oppman asui Helsingissä vuodet 1865-1871. Helsingin osoitekalenterissa vuodelta 1866 (painettu 1865) on mainittu K. Oppman bokhållare ja osoitteeksi on merkitty 4 Nikolaigatan (mahdollisesti postitalon piharakennus). Knut Oppman säilytti saman asunnon ainakin vielä vuonna 1867. Vuoden 1868 kalenterissa Oppmanin osoitteena oli 25 Liisankatu, vuosina 1869 ja 1870 ekspeditööri Oppman asui osoitteessa 4 Rauhankatu. Vuoden 1871 osoitekalenteriin hänen osoitteekseen oli kirjattu Mariankatu 5 & 7. 1872 hänellä ei enää ollut osoitetta Helsingissä.

Kotona Rantasalmella olivat asiat sekaisin: isä sairasteli ja Karhulan ja Kaivannon tilat omisti vuoden 1862 alussa kuolleen Oscar Oppmanin perikunta. Jäljellä oleva veljessarja sairasteli tai oli lentänyt kuka minnekin: viinikauppias Casimir oli vaikeasti sairas , Georg poti sotavammaansa, Remus oli ollut viimeiset parikymmentä vuotta ties missä, Carl Edvard viskaalina Savonlinnassa ja Knut Iisalmessa. Kai ainoana fyysisesti kykenevänä kieltenmaisteri Romulus lähti 1862 Helsingistä kotiin vastaamaan Karhulan viljelystä.

Iisalmesta tultuaan Knut jatkoi kirjanpitäjänä Helsingin postissa. Heinäkuun alussa 1866 kuoli isä Rantasalmella. Romulus palasi Helsinkiin. Vuonna 1867 kuoli Georg-veli. Karhulassa asuivat Georgen venäläissyntyinen leski Wera (s.1839-k.1917), pojat Sassu (Georg Alexander s.1865-k.1934) ja Ernst (s.1867-k.1877) sekä Weran sisko Paraskovia ”Pascha” Isjumoff. Tosin kouluaikana he olivat pääasiassa Kuopion kaupungissa ja sitten paljon myöhemmin Tampereella. Kaivannossa asuivat Knutin naimattomat siskot.

Helsingissä nuorempi kirjanpitäjä Oppman haki uusia virkoja mm. postihallituksen reviisoriksi⁸¹, mutta asetettiin vasta kolmannelle sijalle.  Vihdoin marraskuussa 1867 sai pienen ylennyksen ja nimitettiin vanhemmaksi kirjanpitäjäksi²⁸ Helsingin postikonttoriin. Talous oli tiukalla, sillä keisari ei armossaan anomuksesta myöntänyt Knut Oppmanin leskiäidille ja Knutin kolmelle naimattomalle siskolle eläkettä.

Uralla eteneminenkin takkusi edelleen. Vuoden 1868 alussa postijohtaja esitti senaatille Viaporin (Suomenlinna) konttorin hoitajan virkaan ensimmäiselle sijalle Helsingin postikonttorin 1. kirjanpitäjää Knut Oppmania⁸². Oppman ei kuitenkaan tullut nimitetyksi, vaan valituksi tuli toiselta sijalta Viipurin konttorin toimitsija (andra expeditören) Otto Ludvig Tudeer⁸³. Neljä vuotta myöhemmin Tudeer erosi postin palveluksesta.⁸⁴  Myöhemmin valtioneuvoksen arvon saanut Tudeer toimi Venäjän intendenttilaitoksessa, tullilaitoksessa ja finanssiministeriössä.

Toukokuussa 1868 vanhempi kirjanpitäjä Oppman sai hakemansa kunnon ylennyksen eli keisarillinen senaatti nimitti hänet Helsingin postikonttorin toimitsijaksi (expeditör)⁸⁵. Oppmanilla oli nyt virka, josta kertyi eläkettä. Ja palkkaakin tuli enemmän. Tammikuussa 1869 kuoli äiti Kuopiossa. Knut oli 28-vuotias.

Ja lopulta tuli se mieleinen nimitys. Joulukuussa 1870 nuorempi ekspeditööri Knut Oppman nimitettiin Kristiinakaupungin⁸⁶ postitoimiston hoitajaksi (postikonttoriksi 1.1.1894). Nyt piti alkaa järjestellä muuttoa tuohon merenrantakaupunkiin.

Mahdollisesti Knut Oppmanilla ei ollut muuttokirjaa Iisalmesta Helsinkiin. Joka tapauksessa postinhoitaja Oppman ilmestyy jälleen Iisalmeen lokakuussa 1871, josta hankkii muuttokirjan Kristiinankaupunkiin.

Oppman kirjattiin ensin Iisalmen seurakuntaan muuttaneiden listaan (N:o 90⁸⁷). Myöhemmin merkintä pyyhittiin yli ja kirjoitettiin, että virhemerkintä. Piti olla poismuuttaneiden luetteloon. Samana päivänä tehtiin toinenkin vastaava virhemerkintä.

Poismuuttaneiden luetteloon tehtiin uusi merkintä, josta ilmenee, että Iisalmesta on muuttanut 10.10.1871 pois Kristiinankaupunkiin postinhoitaja K.E.E. Oppman (N:o 56⁸⁸). Nyt Oppmanilla oli joka tapauksessa muuttokirja taskussa. Jotenkin Oppman oli koko ajan vähän huoleton muuttokirjojensa suhteen.

Kristiinankaupunkiin 1871

Kristiinankaupungin rippikirjan mukaan Oppman merkittiin tulleeksi Iisalmesta 23.11.1871⁸⁹!

Kristiinankaupunki oli Oppmanin sinne muuttaessa yli 200 vuotias ruotsinkielinen merenrantakaupunki. Vuonna 1792 se oli saanut täydet tapulikaupunkioikeudet, minkä vuoksi kaupungin satamaan tuli ja satamasta lähti komeita valtamerialuksia ympäri maailman meriä. Kaupungissa oli erittäin varakkaita kauppias- ja laivurisukuja. Oppman asui vuokralla.¹⁰⁶

Oppman oli nopea käänteissään Kristiinankaupungissa. Jo heti seuraavan vuoden maaliskuussa vihittiin 31-vuotias Oppman avioliittoon 21-vuotiaan Tekla Holmuddin kanssa (10.3.1872⁹⁰). Uutinen julkaistiin 11 päivää myöhemmin sanomalehti Helsingfors Dagbladissa.⁹¹

Knut Oppmanin morsian, Tekla Holmudd, oli edesmenneen raatimies, kauppias ja laivanvarustaja Gabriel Holmuddin elossa olevista lapsista nuorin, hänen toisesta avioliitostaan Magdalena Törnqvistin kanssa. Gabriel Holmuddin ensimmäisestä avioliitosta (Margaretha Åkervall) syntyneistä lapsista oli vuonna 1872 elossa Vendla, Maria ja Selina.⁹² Poika Henrik Leopold oli muuttanut Kristiinankaupungista ensin Tampereelle vuonna 1864 ⁹³ ja sitten Helsinkiin, jossa kuoli 31-vuotiaana jo vuonna 1871. Hän oli työskennellyt tehtaassa mekaanikkona ”mecanikus”.⁹⁴ Vendla⁹⁷ ja Selina¹⁰² pitivät ravintolaa höyrylaiva Österbottenilla, joka seilasi Pietarin ja Tornion väliä. Gabriel Holmuddin tyttäristä Maria oli saanut aviottoman tyttären, Annan, heinäkuussa vuonna 1864. Myöhemmin Anna-tytär toimi Närpiössä Näsbyn kylän postitoimiston hoitajana yli 30 vuotta (1891⁹⁵-1924⁹⁶). Posti toimi talossa, jossa oli hänen äitinsä kauppaliike.

Holmuddin perhe oli köyhtynyt isän kuoltua vuonna 1856, mutta perheessä oli jäljellä vielä merkkejä vauraudesta. Huonekalut ja verhoasetelmat lienevät olleet komeat ja Magdalena Holmuddin (k.1903) jäämistön huutokauppailmoituksen perusteella talossa oli jopa piano.¹⁰⁷ Monia Holmuddin naisia sanottiin varreltaan hauraiksi, mutta iloisiksi ja pirteiksi. Suvun jäsenet olivat hyvin musikaalisia.

Knut ja Tekla Oppman saivat nopeassa tahdissa kaksi tytärtä: Anna Wilhelmina syntyi 20.6.1873¹⁰⁴ ja Bertha Sofia 28.7.1874¹⁰⁵. Vanhimman tyttären kummeina olivat mm. piirilääkäri (LKT), konttoristi ja opettajatarneiti (Teklan isänpuoleinen 1.serkku ja ikätoveri, saksan ja piirustuksen opettaja). Nuoremman tyttären kummeina oli kaksi kauppiasta, kauppiaan tytär (Teklan ikätoveri) ja kauppaneuvoksen nuorin velipoika (Teklan ikätoveri, yliopisto-opiskelija).

Huhtikuussa 1874 keisari myönsi viimeinkin edesmenneen kapteeni Georg Adolf Oppmanin varattomille tyttärille Selmalle, Hedvigille ja Aleksandralle (Knut Oppmanin siskoille) eläkkeen. Se tulisi helpottamaan Knut-veljen taloutta, joka yhdessä veljiensä kanssa lienee huoltanut siskojaan ja heidän kanssaan asunutta naimatonta tätiä (edesmenneen äidin sisko) Hedwig Norringia (s.1799-k.1888). Oppmanin mamsellit asuivat lähellä Rantasalmen pappilaa ja silloista kansakoulua Asikkalantien varrella Torasalo N:o 9 Kaivanto -nimisessä talossa, jota aikalaislähteet kuvasivat seuraavasti ”Oppmanin neitien mökki mäkeä laskemassa Kinnulanmäen kukkaista rinnettä”. Casimir veli (k.1877) oli vielä elossa, mutta jo hyvin sairas ja siskojensa hoidettavana. Taloutta pyöritti ankaranpuoleisena isäntänä Hedvig ja emäntänä toimi ”kevytliikkeinen ja ketteräkielinen” Aleksandra (k.1905), joka vanhemmiten tuli sokeaksi. Sisaruksista Selma oli lähes umpikuuro. Myöhemmin Selma (k.1885) ja Romuluskin (k.1887) viettivät viimeiset vuotensa Hedd’Sofin eli Hedwig -siskonsa (k.1899) hoidossa Rantasalmella.

Elokuussa 1874 työskentelivät Knut Oppmanin vaimon sisaret Vendla ja Selina Holmudd Österbotten-höyrylaivalla, kun se tuhoutui traagisessa tulipalossa Reposaaren edustalla Pohjanlahdella⁹⁸. Onnettomuudessa hukkui 38-vuotias Vendla. Selina ja 7-vuotias Vilhelm Sundman, josta Selina huolehti, selvisivät.¹⁰² Poika oli merikapteenin leski (myöh. kauppias) Karolina Sundmanin kahdesta lapsesta vanhin. Vuonna 1883 pojan äiti Lina Sundman osti Holmuddin sisarusten 1. serkulta (neiti Maria Amanda Wahlforss) kirjakaupan ja koulutti kauppiaana Vilhelm-poikansa maisteriksi. Sundmanit olivat Kristiinankaupungissa merkittävä kauppias- ja merenkävijäsuku.⁹⁹ Österbottenin tuhouduttua tulipalossa piti Selina jonkin aikaa ravintolaa Jacobstad-nimisessä höyrylaivassa.¹⁰²

Seuraavassa kuussa postinhoitaja Knut Oppman pani (12.9.1874) sanomalehteen ilmoituksen edustamastaan Phoenix-palovakuutusyhtiöstä.¹⁰⁸   Viikkoa myöhemmin Oppman oli jo pidätetty postissa ilmenneiden rahaepäselvyyksien vuoksi.¹⁰⁹

Kristiinankaupungin raatihuone (valm. 1865)

Oppman oli varastanut rahaa. Postin omasta liikenteestä eli palkkioista ja sanomalehtitoimituksesta sekä kauppiaiden ja yksityiset henkilöiden lähettämistä rahakirjeistä. Ensimmäiset anastukset lienevät tapahtuneet jo vuoden 1873 lopulla.¹¹⁰ Kaikkiaan kavallettu summa oli 11’348,44 mk.¹¹¹  Ja Knut Oppman tiesi tasan tarkkaan, mitä siitä seuraisi, jos hän jäisi kiinni. Hän ei varmasti ollut unohtanut Joensuun postimestari Aschanin ankaraa kohtaloa –  ja hän oli saanut tuomionsa paljon pienemmän summan kadottamisesta!

Syys-lokakuun vaihteessa yöllä Oppman karkasi ja hänen kerrottiin paenneen Ruotsiin Moikipään kautta. Moikipää sijaitsee rannikolla linnuntietä vajaa 50 km Kristiinankaupungista pohjoiseen. Vaasan hovioikeus katsoi, että eräs kaupungin virkamiehistä oli vastuussa paosta ja tuomitsi hänet 100 mk sakkoihin¹¹⁵. Oikeuden mielestä hän oli huolimattomuuttaan auttanut Oppmania pakenemaan.

Velkojien tyydyttämiseksi Tekla Oppman luovutti perheen omaisuuden¹¹² konkurssipesään, mutta  takuumiehetkin¹¹¹ joutuivat maksumiehiksi. Pesän uskottuna miehenä oli kauppias E.N. Sundman Kristiinankaupungista.¹¹³ Helmikuussa vuonna 1875 kuoli Knut ja Tekla Oppmanin nuorin lapsi vajaan seitsemän kuukauden ikäisenä.¹¹⁹

Kaikissa lehdissä kirjoiteltiin, että Oppman oli mennyt Amerikkaan. Oppmanilla oli Amerikassa veli Remus (h.10.10.1884). Ollut jo parikymmentä vuotta ensin merivoimissa ja sitten työnjohtajana Chicagossa. Voi olla, että Oppman oli suunnitellut pakoa jo jonkin aikaa ja pakoa ajatellen Amerikka olisi kyllä riittävän kaukainen maa. Lopulliseen päätökseensä kavallusasian käsittely eri oikeusasteissa saatiin vasta vuoden 1879 aikana. Rippikirjan mukaan Tekla asui tyttärineen Kristiinankaupungissa ainakin vielä vuonna 1889¹¹⁶. Kun Teklan äiti Magdalena Holmudd kuoli Kristiinankaupungissa vuonna 1903, oli muistokirjoitukseen kirjoitettu, että häntä jäi kaipaamaan ”en dotter i Amerika samt barnabarn” ¹¹⁴ eli myös Tekla muutti tyttärineen siirtolaiseksi Amerikkaan. Tekla oli elossa vielä vuonna 1923¹¹⁷ ja Knut¹¹⁸ mahdollisesti vielä vuonna 1891.

PALUU ETUSIVULLE

Lähteet ja kirjallisuus

35.Suomen valtiokalenteri. Nide 1852. siv. 116. Oscar Emil Oppman.
37.Suomen valtiokalenteri. Nide 1852. siv. 117. Carl Johan Liljander.
38.Suomen sukututkimusseura. HisKi. Julia ja Karl Johan Liljanderin Iisalmessa ja Kuopiossa syntyneet lapset.
58.Tarma, Heikki s.20-24
60.Räisänen, Tauno  s. 95
73.Räisänen, Tauno s. 138-139
99.Norrvik, Christer s. 503-504
100.Haavisto, Olle s. 116-117.
101.Norrvik, Christer s.504
103.Norrvik, Christer s. 102, 165, 594-606
123. Pohls s.173

Ahonen, Kalevi; Vesajoki, Heikki; Huurre, Matti. 1985. Joensuun kaupungin historia 1. Joensuun kaupunki.
Haavisto, Olle. 1985. Kristinestad – en småstadsidyll.
Kuopion seudun kulttuuriympäristö seutukunnan vahvuudeksi. Pohjois-Savon liitto 2006.
Lilius, Henrik. 1984. Joensuun kaupunki 1848-1890. Pohjois-karjalan museo.
Norrvik, Christer. 1999. Purjeiden kaupunki. Kristiinankaupungin merenkulku vuoden 1809 jälkeen
Pietiäinen, Jukka-Pekka. 1998. Postia kaikille. Suomen postin tarina 1638-1998. Helsinki.
Pohls, Maritta. 1994. Suvuista virkoihin. Postilaitoksen virkakunta 1864-1899. Helsinki.
Ranta, Niilo. 1986. Suomen postimestarit 1809-1984.
Heikki Rantatupa historialliset kartat. http://www.vanhakartta.fi.  Kristiinankaupungin asemakaava 1842. C.W. Gyldén. 1870-kartta on hahmoteltu sen pohjalle.
Räisänen, Tauno. 1959. Iisalmen kauppalan ja kaupungin historia 1860-1930. Kuopio.
Tarma, Heikki. 2005. Tarman tarinat. Artikkeleita vuosilta 2002-2005. Kuopio.
Wanne, Olavi. 1959. Kuopion lukio. Lukiolaiselämänkerrat 1844-72. Jyväskylä.
Helsingin srk digitoidut rippikirjat ja historiankirjat
Joensuun srk digitoidut rippikirjat ja historiankirjat
Kuopion ksrk digitoidut rippikirjat ja historiankirjat
Kristiinankaupungin srk digitoidut rippikirjat ja historiankirjat
Kansallisarkiston digitoidut asiakirjat (sanomalehdet, ansioluettelot, seurakuntien rippi- ja historiankirjat)
Suomen sukuhistoriallinen yhdistys. Kuvatietokanta. Jäsensivut.
Suomen sukututkimusseura. HISKI
omat arkistot